Kannattaako erota vaihtelunhalun takia?

Kauanko olette ap olleet yhdessä?

Mikä tahansa syy on tarpeeksi hyvä, jos ei ole suhteessa onnellinen.

No ei!

Ei.

No minä erosin lähinnä siksi että halusin erilaista elämäntyyliä. Mies viihtyi aina kotona ja harvoin missään käytiin. Nykyisen kanssa reissataan usein.

Joo tottakai. Seuraava tekee sulle saman

Joku etelän poika vois olla kiva. Joku erivärinen

Jos tuollaista mietit, niin et taida paljon arvostaa puolisoasi. Eli kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olette ap olleet yhdessä?

16 vuotta.

Ap, kannattaa vakavasti miettiä, millaisessa elämäntilanteessa haluaisit olla 20 vuoden kuluttua. Uskotko silloinkin kaipaavasi vaihtelua? Jos nyt eroat ja etsit uuden miehen, olet yhtä kyllästynyt häneen tuolloin kuin nykyiseen puolisoosi nyt. Millaisen vanhuuden haluat? 

Jos sitä vaihtelua oikein kovasti ja jatkuvasti haluaa, niin kannattaa. Mitään järkeä jäädä suhteeseen jos haluaa pois siitä, ihan vaan sen takia että niin kuuluisi tai kannattaisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa vakavasti miettiä, millaisessa elämäntilanteessa haluaisit olla 20 vuoden kuluttua. Uskotko silloinkin kaipaavasi vaihtelua? Jos nyt eroat ja etsit uuden miehen, olet yhtä kyllästynyt häneen tuolloin kuin nykyiseen puolisoosi nyt. Millaisen vanhuuden haluat? 

Ehkä ap haluaa vanhuuden jossa ei tarvitse miettiä mitä kaikkea menetti kun ei lähtenyt.

Miten sisältörikasta elämää kenties olisi saanut elää, sen sijaan että roikkui vastentahtoisesti ihmisessä jota kohtaa ei kerta kaikkiaan enää mitään tunne? Valintakysymys, kumman haluaa. Itse tiedän kumman valitsisin.

Sitten kuolinvuoteellaan ajattelee pettyneenä että tässäkö se sitten olikin. Uusintaa ei saa, sen ainoan elämän haaskasi johokin mitä ei edes halunnut.  Kas siinäpä miettimistä! Uskaltaako ja hypätä tuntemattomaan vai valitako vanha tuttu mutta ah niin loputtoman tylsä?

Ja mikä saa sinut olettamaan, että joku toinen huolisi sinut? Tekstisi perusteella et ole valtakunnan sisäisesti kaunein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa vakavasti miettiä, millaisessa elämäntilanteessa haluaisit olla 20 vuoden kuluttua. Uskotko silloinkin kaipaavasi vaihtelua? Jos nyt eroat ja etsit uuden miehen, olet yhtä kyllästynyt häneen tuolloin kuin nykyiseen puolisoosi nyt. Millaisen vanhuuden haluat? 

Ehkä ap haluaa vanhuuden jossa ei tarvitse miettiä mitä kaikkea menetti kun ei lähtenyt.

Miten sisältörikasta elämää kenties olisi saanut elää, sen sijaan että roikkui vastentahtoisesti ihmisessä jota kohtaa ei kerta kaikkiaan enää mitään tunne? Valintakysymys, kumman haluaa. Itse tiedän kumman valitsisin.

Sitten kuolinvuoteellaan ajattelee pettyneenä että tässäkö se sitten olikin. Uusintaa ei saa, sen ainoan elämän haaskasi johokin mitä ei edes halunnut.  Kas siinäpä miettimistä! Uskaltaako ja hypätä tuntemattomaan vai valitako vanha tuttu mutta ah niin loputtoman tylsä?

Tai sitten käy niin, että kuolinvuoteellaan on ensinnäkin pari vuosikymmentä aikaisemmin yksinäisenä, alkoholisoituneena ja katkerana, kun jätti hyvän puolison eikä löytänytkään tilalle ketään muuta kuin väkivaltaisen spurgu-Penan, ja eron myötä myös ystävät ja jopa omat lapset hylkäsivät. Tiedän erään naisen jolle kävi näin.

-eri

Vieraissa käynnillä asia selkenee ennen lopullista päätöstä.

Pelkästään "vaihtelu virkistää" ei ole riittävä syy erolle jos suhteessa muuten kaikki hyvin ja sopiva kumppani jota rakastat. Vaihtelua saa suhteeseen helposti ihan sen oman rakkaan puolison kanssa ja uusia asioita yhdessä kokeilemalla intohimonkin voi löytää uudestaan.