Oletko sairastanut syövän? Saitko läheisiltäsi ja ystäviltäsi tukea jota tarvitsit?

Sukulaismies, eläkkeellä, selvästi toivoi vaimonsa kuolevan. Oli jopa julma tälle. Nyt on itse 85v ja odottaa että muut hyysäävät. Hirveä mies.

Jos täällä on syöpää sairastavia/sairastaneita, miten toivoisitte ihmisten tukevan teitä?

Ihan lähimpien kanssa osaan mielestäni toimia, mutta vaikeampaa on etäisempien kavereiden, puolituttujen ja vaikka työkaverien kanssa. En halua ottaa asiaa puheeksi tilanteessa jossa toinen ei sitä tee, mutta tuntuu törkeältä puhella omista keveistä ongelmistaan kun toisella on tilanne mikä on. Helposti jotenkin ajaudun olemaan hiljaa ja sanomatta mitään, ja se vasta tuntuukin typerältä.

Haluatteko saada jotain ihan asiaan liittymättömiä whatsapp-viestittelyjä? Pitääkö puolituttujen pysytellä etäämmällä vai olisiko parempi kysyä kuulumisia aina välillä?

Olen, ja sain kyllä tukea, välillä liikaakin. Puolituttujen lähestymisiä en kaivannut, niistä tuli vain olo että mitäs nyt kyselet kuulumisia kun et ole ennenkään kysellyt. Läheiset saa kysellä vointia, mutta ei pidä panikoida ja ahdistua jos en joka hetki halua tai jaksa vastailla. Kylään ei saa tunkea kutsumatta edelleenkään, pyydän kyllä apua jos tarvitsen.