Taloyhtiön surkea henki ja kokoukset

Eiköhän se vähän noin mene yleisestikin. Meillä hyvin samanlaista. Lisäksi jotkut mukisevat asioiden hoidosta pitkin vuotta toisille asukkaille, mutta eivät itse kokouksessa sano mitään.

Meillä on 80 asunto-osaketta, joten yhtiökokoukset ovat isoissa erikseen vuokratuissa auditorioissa. Harva naapuri tuntee toisiaan;  vaikka sanoisin  kokouksessa vieraallekin vieressä istuvalle moi eivät kaikki  vastaa.

Hallitus pitää sisällään muita osakkaita vältteleviä introvertteja poikia ja miksi on vaikea ehdottaa, antaa palautetta, jutella, ideoida yhtään mistään.

Yhtiön piha-aluetta ylläpitävät pari hörhöä mielenterveyspotilasta, joten sen suhteen on jo toivo menetetty.

Olen muuttamassa pois. 

Meidän taloyhtiössä on piha anarkian vallassa. Kaikki voi käydä istuttelemassa sinne haluamiaan kasveja. Hallitukselta voi saada rahaa istutksiin, mutta osa käyttää omaa rahaa. Lopputulos on mielestäni ihan ok, koska suurinta osaahan pihalle kasvien istuttelu ei kiinnosta.

 Minä asun paljon maaseutuasunnossani, missä on minulla on oikea puutarha, mutta haluaisin, että myös kerrostalossa, jossa minun toinen kotini on, olisi viihtyisä piha. Mutta suurin osa naapureista ei ole kiinnostunut: valittavat siitepölystä ja koivunlehdistä ja pihlajanmarjoista ja linnuista, jotka sotkevat heidän autonsa. Pihastamme on vuosien saatossa kadonnut enemmän vihreyttä kuin lisätty. Kesäksi taloyhtiön pihaan laitetaan kyllä muutama vaatimaton kukkaistutus, mutta ne pikemminkin korostavat pihan ankeutta kuin häivyttävät sitä. Mutta onneksi minulla on oma puutarha ja luonto heti sen ympärillä.