Suomen alkuperäinen lippu

Syvä iskumme on, viha voittamaton,

meill' armoa ei kotimaata.

Koko onnemme kalpamme kärjessä on,

ei rintamme heltyä saata.

Sotahuutomme hurmaten maalle soi,

mi katkovi kahleitansa.

Ei ennen uhmamme uupua voi,

kuin vapaa on Suomen kansa.

Kun painui päät muun kansan, maan,

me jääkärit uskoimme yhä.

Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan

yks' aatos ylpeä, pyhä:

Me nousemme kostona Kullervon,

soma on sodan kohtalot koittaa.

Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,

se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,

yks' suuri on Suomen valta.

Sen aatetta ei väkivoimat saa

pois Pohjan taivahan alta.

Sen LEIJONALIPPUA jääkärien

käsivarret jäntevät kantaa

yli pauhun kenttien hurmeisten

päin nousevan Suomen rantaa.

Siniristi on parempi.

Ruotsalainen lippu.