Mitä järkeä parisuhteessa on sen jälkeen kun lisääntymisikä on ohi

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalisuus ei katoa lisääntymisiän jälkeen. Lisääntyminen ei ole seksuaalisuuden ainoa tarkoitus. Seksuaalisuus säilyy syntymästä kuolemaan ja aikuisiässä monet haluavat toteuttaa sitä toisen ihmisen kanssa.

Sitten on tietenkin myös rakkaus, kumppanuus, keskinäinen avunanto, hauskuus, jne muut syyt miksi olla parisuhteessa.

monet haluaa toteuttaa sitä ennen kuin ovat juridisesti aikuisia. käytetään ilmaisua sukukypsyyden saavuttanut yksilö.

Ystävyys, läheisyys, rakkaus. Esim.

Monet naiset tämän ymmärtävät.

Lisääntyminen hoidettu. Nyt on uusi suhde, jossa ei paineita. Ollaan yhdessä, kun se on mukavaa. Yhdessä ei asuta eikä tulla asumaan. Pakkoa ja velvollisuutta ei ole, ei vääntöä asioista eikä mitään negatiivista. Hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä olekaan. Viisikymppiset, vuosikymmeniä naimisissa olleiden ihmisten seksuaalisuus on lähinnä surullinen vitsi ja etovaa. Silti meidän on aivopesty ikuisesti seksuaalisena olentoina haisevien elintemme hinkkaukseen. Lähinnä kai yhdessä pitää talous. Ja onko elämässä muutakaan? Paskaahan tämä kaikki on!

Et kuulosta oikein terveeltä päästäsi.

Normaalit ihmiset eivät koe seksuaalisuutta vastenmielisenä eivätkä elimiään haisevina. Niitä ei hinkata yhteen jos ei tee mieli. Taloudella, toisin kuin monet tuntuvat kuvittelevan, ei ole mitään tekemistä seksuaalisen halun kanssa.

Vapaus koitti tälle naiselle kirjoitti:

Ap.lle vastaus. Ei mitään järkeä.

Minä en ole vähääkään parisuhdeihminen. Lapset tehtynä ja muuttaneet omilleen.

Miksi ihmeessä sietäisin puolisoani enää, kun ei ole pakko.

Hän puhuu aamusta iltaan, kuorsaa yöt läpeensä. Heikkohermoinen kimittäjä.

No thanks.

👍👏

Oon miettiny tuota myös siltä kannalta, että jos ei halua perhettä niin mikä itu on olla parisuhteessa? Jotkut ilmeisesti tykkää parisuhteesta elämäntapana. Itse en niihin kuulu, joku yhteinen tehtävä pitäisi olla jos kimpassa eletään.

Lasten hankkiminen tuhoaa kaikki hyvät seksisuhteet. Asia on juuri päinvastoin kuin luulet.

Aseksuaaleja on myös paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vapaus koitti tälle naiselle kirjoitti:

Ap.lle vastaus. Ei mitään järkeä.

Minä en ole vähääkään parisuhdeihminen. Lapset tehtynä ja muuttaneet omilleen.

Miksi ihmeessä sietäisin puolisoani enää, kun ei ole pakko.

Hän puhuu aamusta iltaan, kuorsaa yöt läpeensä. Heikkohermoinen kimittäjä.

No thanks.

Ilmeisesti olet luonteeltasi enemmän puhuja kuin tekijä?

Kun kyseessä on puoliso, eikä ex.

Luepas nimimerkkini uudelleen.

Ja eropaperit jo vetämässä.

"Lapset tehtynä". Bulkkitavara hyllyssä. Isästä ja hänen laadustaan ei väliä. Kamalaa.

Ei oikeastaan mitään. Erosin lasten aikuistuttua, ja viisikymppisenä kokeilin myös uutta suhdetta. Alkuhuuman jälkeen seksi oli yhtä yritystä ja epäonnistumista, oli jos jotakin probleemaa. Sen lisäksi on myönnettävä, että panetus alun jälkeen lähes nollassa. Ilman yhteistä historiaa ja taloutta meillä ei ollut mitään; ei ne teatteri-illat tai konsertit mitään auttaneet, sama tyhjyys ja turhuus siellä alla kummitteli.

Lapsilla on oikeus täysjärkisiin aikuisiin

vanhempiin.

Kun lapset on aikuisia niin äkkiä akasta eroon ja thaikuista uusi. Ei sillä vanhalla kiukkuisella pas ka lla mitään tee.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kolmekymppinen pari ja kaksi pientä lasta. Tiedän jo nyt, että kun lapset on isoja, haluan erota ja elää yksin. Joo, mies voi vaikka jättää mut aiemmin tai voin kuolla kupsahtaa, mutta jos mitään ihmeempää ei tapahdu niin annan kuitenkin lapsille rauhallisen lapsuuden yhdessä kodissa. Minä en enää parisuhdetta kaipaa. Onhan mies toki perheenjäsen jota rakastan, mutta olen paljon onnellisempi kun saan olla yksin sitten kun lapset on kasvatettu.

onko sinulla haiseva elin? Silloin on parempi asua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset on aikuisia niin äkkiä akasta eroon ja thaikuista uusi. Ei sillä vanhalla kiukkuisella pas ka lla mitään tee.

Ja se uusikin jättää kun pääsee maan tavoille, ja saa tarpeekseen kuvottavasta, nylkyttävästä mätisäkkiruhostasi, joka könyää päälle tyjentämään kassejaan.

Minäpä kerron: tapasimme mieheni kanssa, kun olimme 45 v ja 46 v. Olemme vielä 10 vuoden jälkeenkin yhdessä, ja suunnitelma on olla kunnes kuolema meidät erottaa.

Miksi? Koska kumppanuus. Se, että me olemme me. Koska rakkaus. Haluamme toisillemme hyvää.

Joo mutta ei se mua haittaa.

Elämässä ylipäätään ei ole mitään järkeä, etenkään, kun olemme yhteiskunnan, markkinatalouden ja kulttuurimme aivopesemiä orjia. Aivan sama loppujen lopuksi miten tämän scheissen lusii - kunhan loppuu asap.