Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat pitävät " roolia yllä" ov.
14.10.2006 |
Onko kellään muulla tälläistä menoa:
Olen vanhampieni luona kylässä lasteni (2v & 10kk) ja mummia ja vaaria ei voisi vähempää lapsenlapset kiinnostaa. Esikoinen pyytää päästä syliin, mutta mummilla ja vaarilla on muuta tärkeämpää (lue: tv;n töllötys), esikoinen tulee ylpeänä näyttämään uusia kenkiään mummille,mutta mummi vain kävelee ohi,kerron kuinka kuopus on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan ja tapailee jo askelia: " ai aha!" tulee vastaus, eli ei voisi heitä vähempää kiinnostaa.
Tälläisiä pieniä asioita on paljon, MUTTA kun olemme esim. suuremmissa sukujuhlissa niin johan lapset ovat mummin ja vaarin mussukoita,pieniä kullannuppuja joiden kanssa leikitään ja halaillaan, kannetaan sylissä ja suukotellaan, paistatellaan muiden sukulaisten silmien alla, kerotaan satuja kuinka ollaan touhuttu paljon kaikkea kiva lastenlasten kanssa mutta kun juhlat on ohi ja palataan arkeen ja kyläillään " ihan perheen kesken" niin meno muuttuu taas kylmäksi lapsia kohtaan.
Osaisiko joku edes veikata että mistä tämä johtuu?
Kyse omista vanhemmistani ja he eivät edes vielä ole vanhoja tai raihnaisia (Molemmat ovat 53vuotiaita ja työelämässä) että ikä ei ainakaan vielä paina, mutta mikä?
Ei vaan kiinnosta?
Kommentit (5)
Mun puolesta saavat juhlissa yms. esittää mitä tahansa, mutta on alkanut potuttaa, kun kertoilevat sukulaisille, mun ystäville, joita kaupungilla näkevät jne. täyttä potaskaa omasta panoksestaan. Selostavat kuinka vievät lapsia sinne ja tänne ja miten ihanaa on, kun " mummon mussukat" tulevat yökylään ja läpäläpälää. Totuus on se, että käyvät lasten kanssa jossain teatterissa tai muussa tapahtumassa kerran kahdessa vuodessa ja yökyläilytahti on sitäkin harvempi.
Ärsyttää kuunnella sitten sukujuhlissa tai kavereita nähdessä, kun nämä ihmiset höpöttää, että " aivan ihanaa sulla, kun äitis ja isäs niin paljon hoitavat noita teidän lapsia. Kyllä varmaan helpottaa paljon teidän arkea" . Aaarg, esitä siinä sitten myhäillen kiitollista tytärtä. Omille kavereilleni tietysti oikaisen nää jutut, mutta sukulaisille tai vanhempien tutuille en viitsi. Pahinta on, että mun vanhemmat alkaa itsekin uskoa näitä tarinoitaan ja odottavat multa hirveätä kiitollisuutta tästä lastenhoitoavusta ja kiinnostuksesta lapsenlapsia kohtaan, joka oikeasti on siis tapahtunut vain heidän mielikuvituksessaan.
Eikä tarvis hoitaakaan, mutta tosiaan nähtäessä olis kiva, jos olisivat jotenkin kiinnostuneita. Mutta se kiinnostus lopahtaa viidessä minuutissa ja loppuvierailun ajan sitten odotetaan, että minä passaan heitä ruuan ja kahvin suhteen ja mieheni kuuntelee heidän loppumatonta paasaustaan heidän omista jutuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean tarkat säännöt, mihinkään ei yhtäkkiä saa koskea jne.. Kyllähän lapsetkin siinä hämilleen joutuvat kun yhtäkkiä aivan eri säännöt!
etten nyt hirveän yllättynyt ole tästä asiasta. Eipä mun tai mun veljen jutut vanhempiani kiinnostaneet silloinkaan, kun itse olimme lapsia. Paitsi silloin, jos saatiin hyviä todistuksia tms., ei niistäkään tietysti meille mitään sanottu, mutta tuttaville ja sukulaisille toitettiin, " miten upeesti toi **** pärjäs taas koulussa, niih" .
Onneks pääsin 16- vuotiaana pois noitten itsekeskeisten, omahyväisten tyyppien nurkista ja nykyään voi tosiaan tavata vaan muutaman kerran vuodessa ja nyökytellä kohteliaasti heidän maanmainioille jutuilleen. Monesti ollaan veljen kanssa mietitty, että meidät on vissiin aikoinaan " hankittu" samasta syystä, kun piti rakentaa omakotitalo tai ostaa mahdollisimman tyyris auto - ettei vaan ois jotain vähemmän kun naapurilla.
Samoin olen monasti saanut kuulla että " onneksi on mummu lähellä" ja mummu auttaa jne... hohhoijaa...
Tosin äitini ansioksi on kyllä sanottava, että ei ole noin kylmä lasta kohtaan kun ollaan " perheen kesken" , vaikkakaan ei jaksa tämän kanssa kovasti olla tai touhuta. Mutta sukujuhlissa yms. iskee mummovaihteen päälle oikein urakalla! Kai se on sitä, ettei kehtaa massoille tunnustaa ettei lapsenlapset olekaan kaikki kaikessa - sitähän kaikki nimittäin isovanhemmilta odottais.