Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinkö väärin kun ostin pojalleni vaaleanpunaisen polkupyörän?
14.10.2006 |
Ostettiin siis 4-v. pojalle Biltemasta vaaleanpunainen Yosemite-merkkinen polkupyörä. Värivaihtoehtoja oli kaksi: sininen ja tämä vaaleanpunainen, malliltaan molemmat ovat samanlaisia. Poika halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen enkä sitä oikeastaan ihmettele, koska vaaleanpunainen on jo pitkään ollut hänen lempivärinsä ja olihan se muutenkin (tylsän) sinistä pyörää kauniimman näköinen. Yritin kyllä sinistäkin hänelle ehdotella, mutta poika piti vaaleanpunaisesta.
Siispä se ostettiin. Eilen sain sitten kuulla ystävältäni, että olen antanut lapselleni liikaa päätösvaltaa. Vuoden päästä lapseni alkaa kuulemma ihmetellä, että miksi hänellä on vaaleanpunainen pyörä ja alkaa haluta toisen väristä. Olen kuulemma nyt aiheuttanut lapselleni stressiä, koska annoin hänen valita pyöränsä värin.
En tiedä, tuli jotenkin tosi huono olo tuosta. Kyllähän tiedän, että vanhemmat kaverit voivat hyvin alkaa huomautella pojalle jossain vaiheessa pyörän väristä, mutta toisaalta, onhan minun pojallani oikeus tykätä vaaleanpunaisesta. Täytyisikö kaikkien aina sulautua samaan massaan kiusaamisen pelossa? Eikö lastenkin olisi syytä tottua erilaisuuteen?
Pyörä ei maksanut maltaita ja ajattelin, että jos kiperä paikka tulee, se voidaan jättää pikkusiskolle ja ostaa pojalle ensi vuonna uusi tai sitten voin vaikka maalata sen, mikäli väristä tulee maata mullistava ongelma.
Kommentit (20)
oikein siis teit, lapsihan sillä ajaa, eikä varmaan olisi ajanut jos olisit ostanut sinisen.
Miksi lapsi ei saisi sen väristä pyörää kuin haluaa, ostammehan me aikuiset itselle auton/vaatteet sen värisiä kuin haluamme.
Ja nättihän se on spraymaalilla, maalata vuoden päästä, jos haluaa toisen värisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en olisi ostanut vaaleanpunaista tuon ikäiselle pojalle. Veikkaampa, että tangotkin ovat poikien ja tyttöjen pyörissä erilaiset. Mä olisin mennyt toiseen liikkeeseen ja ostanut sitten vaikka punaisen pyörän, mutta en vaaleanpunaista.
Mitä tuumakokoa on?
Voi olla, että poika alkaa katua väriä jossain vaiheessa, jos saa kuulla ilkkumisia, mutta voi olla, ettei sitä tapahdu. Ja siinä tapauksessa poikasi on paljon onnellisempi ja ylpeämpi upeasta pyörästään, joka on niin hienon värinenkin. :) Noin nuorella ei välttämättä vielä ole niin tärkeitä nuo poika- ja tyttövärit, ja mitä niitä silloin tuputtamaankaan! Taisi ystävälläsi vaan olla ennakkoluuloja tuosta väristä, ja halusi ne naamioida jotenkin fiksumpaan kaapuun. ;)
usein ostamme hänelle lempiväriensä mukaisesti vaatteita ja tavaroita. Hän ei kerta kaikkiaan pidä sinisistä ja ruskeista väreistä, joita pojille näyttää lähinnä olevan tarjolla. Viimeksi halusi kerhotossuiksi sellaiset kullanväriset balettitossut :-). Sovimme sitten että ehkä punaiset olisi ihan sopivat.... Jos tytöt " saa" kerran tykätä sinisestä ja vaalenasinisestä, niin kyllä minä soisin pojalle " luvan" tykätä punaisen sävyistä. Onneksi joskus löytää ihan kivoja enemmänkin sukupuolineutraalejakin kuoseja, raidallista tms.
jos poju myöhemmin valitta et joku kiusaa tms, ni vaikka sit maalaatte sen pyörän. mä kyl hankkisin kiusaajat käsiin ja pitäisin puhuttelun
täytyy saada valita pyöränsä väri itse, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun 3,5 vuotiaan poikamme kanssa väänsimme kättä vaaleanpunaisista vaatteista ja kengistä. Ja äiti ei pystynyt niitä ostamaan, vaikka kyllähän sen järkikin sanoo, että vaaleanpunainen on tavallinen väri siinä missä sininenkin, ja on ihmisen keksintöä, että siitä on tehty tyttömäinen.(Ja ei niitä vaaleanpunaisia kyllä poikien osastolta edes löytynyt.) Niin on tavat juurtuneet :( Vaaleanpunaista huivia sai päässään sentäs pitää... :/
Maksoi siis vajaat 80 ¿. Siniset ja vaaleanpunaiset pyörät olivat kyllä malliltaan täysin samanlaisia, ei ollut mitään eroa. Lapussakin luki, että " Pyörä pojille ja tytöille" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tangoista meidän pojat eivät ole olleet mitään mieltä, isälläänkin on " neutraali" pyörä (20 vuotta vanha).
hattua, pyörää en ostaisi, kun pojalla on vain isosisko ei pikkusiskoa.
Ap:n tapauksessa a) pyörä on 16 tuumainen eli menee maks. 2 vuotta b) 4-vuotiasta ei vielä kiusata väreistä, eskari-ikäistä todennäköisemmin c) ap:n pojalla on pikkusisko, jolle tuo vaaleanpunainen pyörä varmasti kelpaa, sininen ei ehkä olisi perintönä mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanan värinen niin annoin se ottaa. Ja meidänkin poika ajelee ensi kesänä siskon lilalla 16" pyörällä ja naapuri 6v. ajeli koko viime eksän serkkutytön 16" vaaleanpunaisella pyörällä.
Minä oli ekaluokalla ainoa tyttö, jolla oli mustat hokkarit, siksi että halusin nimenomaan mustat luikkarit. Tyhtöt kiusasivat minua niistä, mutta minä rakastin niitä ja seuraavana vuotena olikin muutama tyttö toivonut pukinkontista myös mustia hokkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielestäni, lähinnä vain pohdin sitä, että teinkö nyt jotenkin sopimattomasti poikaani kohtaan ostaessani tuon pyörän.
Äsken linkitin tämän ketjun tälle kaverilleni, joka pyörää kommentoi ja hän näemmä veti herneen nenään. En jaksa ymmärtää. Halusin vain hänen näkevän, etten minä nyt ihan yksin tämän " kummallisuuteni" kanssa ole. Eihän tästä keskustelusta voi edes ketään tunnistaa :(
AP, surullisena
Ihan asiallinen oli alkuperäinen viestisi. Mutta kaverisi ei varmaan odottanut, että laajennat teidän kahdenkeskisen keskustelunne vauvapalstalle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laajemmin ja erilaisia valintoja hyväksyen. Toivottavasti useammissakin kysymyksissä.
Ei ole ihme, jos pojista kasvaa tietynlaisia ja tytöistä tietynlaisia kun tiedostaen tai tiedostamatta syötämme omia vanhoja ajatuksia ja käsityksiä.
Vierailija:
laajemmin ja erilaisia valintoja hyväksyen. Toivottavasti useammissakin kysymyksissä.Ei ole ihme, jos pojista kasvaa tietynlaisia ja tytöistä tietynlaisia kun tiedostaen tai tiedostamatta syötämme omia vanhoja ajatuksia ja käsityksiä.
yleensä me siirrämme seuraavalle sukupolvelle tiedostaen tai tiedostamatta monia ajatuksia ja toimintatapoja.
Näistä on paljon tutkimustuloksia, joita esim. Lisa Marklundin ja Lotta Snickaren kirjassa Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.
mitään negatiivisia ajatuksia tuleville sukupolville koskien tätä asiaa.
Vierailija:
yleensä me siirrämme seuraavalle sukupolvelle tiedostaen tai tiedostamatta monia ajatuksia ja toimintatapoja.Näistä on paljon tutkimustuloksia, joita esim. Lisa Marklundin ja Lotta Snickaren kirjassa Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.
Ei se mitään todista. Sanoin vaan, että yleensä ihmiset siirtävät tiedostaen tai tiedostamattaan lapsille omia ajatuksiaan, jotka ovat sukupuolivärittyneitä eli tytöt voi tehdä jotain mitä pojat ei voi tehdä ja päin vastoin. Ja tyttöjen toimintaan joissain tietyissä tilanteissa reagoidaan yleisesti eri tavalla, kuin jos poika olisi toiminut tietyllä tavalla. Esim. tyttöjä tunnetusti kannustetaan kiltteyteen ja pojat saavat olla poikia...
Vierailija:
Ei se mitään todista. Sanoin vaan, että yleensä ihmiset siirtävät tiedostaen tai tiedostamattaan lapsille omia ajatuksiaan, jotka ovat sukupuolivärittyneitä eli tytöt voi tehdä jotain mitä pojat ei voi tehdä ja päin vastoin. Ja tyttöjen toimintaan joissain tietyissä tilanteissa reagoidaan yleisesti eri tavalla, kuin jos poika olisi toiminut tietyllä tavalla. Esim. tyttöjä tunnetusti kannustetaan kiltteyteen ja pojat saavat olla poikia...
Alue: Aihe vapaa
Lapsilla on oikeus lempiväreihinsä. Kannattaa kyllä avoimesti kuulostella poikaa, jos pihalla tulee liian rajuja pyyhkeitä.
Mulla itsellä oli ala-asteella koulukuvapäivänä kirkkaan punainen väljä, pitkähihainen samettikollari. Se oli kotona mun lempipaita.
Uskovan opettajan mielestä se ei ollut sopivan värinen vaate luokkakuvaan ja mun ois pitänyt pistää päälle jotain lainaräsyjä.
Seuraus: En osallistunut luokkakuvaan ja sain jälki-istuntoa.