Kiitollisuus lasten isästä
Tuli mieleen, kun luin keskusteluja tänä aamuna, että olen todella kiitollinen lasteni isälle. Ei todellakaan ole ollut aina helppoa, mutta pääosin saadaan kaikki sovittua hyvässä hengessä ja halutaan toisillemme hyvää. Voidaan sopia tapaamisista joustavasti, jos toisella on vaikkapa menoa, juuri lainasin häneltä remppatarvikkeita jne. Emme myöskään riitele rahasta.
Mun uusi mies on aina ajatellut, ettei ala kenenkään "yh:n" kanssa olla, kun aina on jotain sotkua lasten asioissa, exän kaa jne. On ollut ihan ihmeissään, kun meillä ei ole mitään.
Olisi kiva kuulla myös muilta näistä hyvin toimivista suhteista lasten isään.
Kommentit (3)
Täällä toinen! Mun lapsilla on hyvä isä. Ei ole mikään käytännöllisyyden perikuva ehkä kotiasioissa mutta aina ajattelee lasten parasta ja sitä että niillä on hyvä olla.
Meillä ei oo tarvinnut riidellä rahasta eikä tapaamisista. Asuttiin eron jälkeen vuoden verran meidän vanhassa talossa vuoroviikoin niin ettei lasten tarvinnut siirtyä minnekään. Myöhemmin mies jäi vanhaan taloon, mä muutin vajaan km päähän omaan kämpään. Lapset on joustavasti, pääasiassa viikko viikko, mutta just olivat neljä viikkoa isän kanssa kun mä olin sairaalassa. Nyt ovat sitten reilut pari viikoa mulla ennen kuin lähtevät isänsä kanssa kesälomalle.
Meillä on yhteinen tili jonne menee lapsilisä ja molemmat laittaa tietyn summan kuukaudessa ja tältä tililtä maksetaan KAIKKI lasten menot (vaatteet, harrastukset, lääkkeet, hygieniatarvikkeet, synttäri- ja joululahjat jne). Hieman kalliimpi laskettelureissu maksettiin puoliksi. Molemmilla on käyttöoikeus tiliin.
Järjestetään lasten synttärit aina yhdessä, samoin joulut ollaan vietetty yhdessä perheenä.
Me oltiin vanhempina hyvin toimiva tiimi eikä meistä kumpikaan halua sitä rikkoa. Viihdytään edelleen toistemme seurassa ja pystytään mainiosti osallistumaan yhdessä myös kummilasten ym juhliin. Itse asiassa edelleen hankitaan myös kummilapsille ym sukulaislapsille yhteisiä lahjoja.
Meillä on molemmilla ollut rohkeutta myöntää että ehkä tuli mentyä väärän ihmisen kanssa naimisiin, se heijastui parisuhteeseen sitten ikävin seurauksin. Mutta vanhempina oltiin täysi napakymppi. Samanlaiset kasvatusperiaatteet ja samanlaiset tavat toimia, ei oo tarvinnut vääntää sellaisista.
Kunnioitan häntä lasteni isänä tosi paljon ja hän minua äitinä. Me tiedetään että ollaan lapsille tärkeitä molemmat eikä kumpikaan yritä mitätöidä toista vanhemman roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen! Mun lapsilla on hyvä isä. Ei ole mikään käytännöllisyyden perikuva ehkä kotiasioissa mutta aina ajattelee lasten parasta ja sitä että niillä on hyvä olla.
Meillä ei oo tarvinnut riidellä rahasta eikä tapaamisista. Asuttiin eron jälkeen vuoden verran meidän vanhassa talossa vuoroviikoin niin ettei lasten tarvinnut siirtyä minnekään. Myöhemmin mies jäi vanhaan taloon, mä muutin vajaan km päähän omaan kämpään. Lapset on joustavasti, pääasiassa viikko viikko, mutta just olivat neljä viikkoa isän kanssa kun mä olin sairaalassa. Nyt ovat sitten reilut pari viikoa mulla ennen kuin lähtevät isänsä kanssa kesälomalle.
Meillä on yhteinen tili jonne menee lapsilisä ja molemmat laittaa tietyn summan kuukaudessa ja tältä tililtä maksetaan KAIKKI lasten menot (vaatteet, harrastukset, lääkkeet, hygieniatarvikkeet, synttäri- ja joululahjat jne). Hieman kalliimpi laskettelureissu maksettiin puoliksi. Molemmilla on käyttöoikeus tiliin.
Järjestetään lasten synttärit aina yhdessä, samoin joulut ollaan vietetty yhdessä perheenä.
Me oltiin vanhempina hyvin toimiva tiimi eikä meistä kumpikaan halua sitä rikkoa. Viihdytään edelleen toistemme seurassa ja pystytään mainiosti osallistumaan yhdessä myös kummilasten ym juhliin. Itse asiassa edelleen hankitaan myös kummilapsille ym sukulaislapsille yhteisiä lahjoja.
Meillä on molemmilla ollut rohkeutta myöntää että ehkä tuli mentyä väärän ihmisen kanssa naimisiin, se heijastui parisuhteeseen sitten ikävin seurauksin. Mutta vanhempina oltiin täysi napakymppi. Samanlaiset kasvatusperiaatteet ja samanlaiset tavat toimia, ei oo tarvinnut vääntää sellaisista.
Kunnioitan häntä lasteni isänä tosi paljon ja hän minua äitinä. Me tiedetään että ollaan lapsille tärkeitä molemmat eikä kumpikaan yritä mitätöidä toista vanhemman roolissa.
Onpa ihan kuulla!
Me ei olla siinä pisteessä, että viettäisiin esimerkiksi juhlapyhiä yhdessä, mutta vaikkapa kummitytön synttäreille voitiin mennä ihan hyvin yhdessä samaan aikaan.
On ihanaa, kun ei tarvitse enää riidellä mistään. Parisuhde ei vaan toiminut, mutta ihanaa kun vanhemmuus toimii edelleen. Toivon, että jossain vaiheessa päästään vielä ihan johonkin ystävyydenkin tasolle.
Taitaa olla harvinaista. Kaikki eroisät, jotka tiedän niin ovat surkeita. Lasteni isä on niistä pahin.