Miksi joillain on aina ongelmia?

Tunnen. En osaa sanoa, miksi joillain on noin.

Mä itse tunnun kompuroivan ongelmasta seuraavaan. Ihmissuhteet pelkkää ristiriitaa ja riitelyä. Syynä epämiellyttävä luonteeni, tosin uskon syntyneeni maailmaan samanlaisena vauvana kuin muutkin, uteliaana, avoimena ja iloisena. Alkoholistiperhelapsuus muutti minut ilottomaksi, varautuneeksi, pahantuuliseksi, kateelliseksi ja mitä vielä. Ja noilla ominaisuuksilla maailma ei anna empatiaa vaan torjuntaa.

Kun ei aseta mitään odotuksia, niin ei tule ongelmiakaan. Se ssitten onko sillä tavalla eläminen järkevää, on toinen asia. Jos ei mitään ikinä suunnittele/tee, niin ei ole myöskään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mä itse tunnun kompuroivan ongelmasta seuraavaan. Ihmissuhteet pelkkää ristiriitaa ja riitelyä. Syynä epämiellyttävä luonteeni, tosin uskon syntyneeni maailmaan samanlaisena vauvana kuin muutkin, uteliaana, avoimena ja iloisena. Alkoholistiperhelapsuus muutti minut ilottomaksi, varautuneeksi, pahantuuliseksi, kateelliseksi ja mitä vielä. Ja noilla ominaisuuksilla maailma ei anna empatiaa vaan torjuntaa.

Snn pitää rohjeta uskoutua muille. Ihminen tykkää elää kuplassa koska se on turvalllinen paikka.

Tunnen, he ovat raskaita tyyppejä ja valittavat heidän ongelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei aseta mitään odotuksia, niin ei tule ongelmiakaan. Se ssitten onko sillä tavalla eläminen järkevää, on toinen asia. Jos ei mitään ikinä suunnittele/tee, niin ei ole myöskään ongelmia.

Nuoren ja aikuisen ero pääpirteiittäin on siinä että kaikki koetaan alkuun ihmellisenä kun on uutta ja jännää. Sitten jälkikäteen ihmettelee että mites tässä nyt näin kävinkään. Että mikäköhän ajatus mulla tässäkin oli, jäikö kenties järki jälkeeen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, he ovat raskaita tyyppejä ja valittavat heidän ongelmistaan.

He sanovat aina minulle että en välitä, totta se on jos he puhuvat heidän ongelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei aseta mitään odotuksia, niin ei tule ongelmiakaan. Se ssitten onko sillä tavalla eläminen järkevää, on toinen asia. Jos ei mitään ikinä suunnittele/tee, niin ei ole myöskään ongelmia.

Nuoren ja aikuisen ero pääpirteiittäin on siinä että kaikki koetaan alkuun ihmellisenä kun on uutta ja jännää. Sitten jälkikäteen ihmettelee että mites tässä nyt näin kävinkään. Että mikäköhän ajatus mulla tässäkin oli, jäikö kenties järki jälkeeen.

Ja noiista kuplista puheen ollen kun katsotaan tätä maailmaa niin se on se alle 30 vuoden ikä silloin rakennetaan itselle ja sukupolvillle sitä nykyisyyttä ja tulevaisuuttta ja sitten kun on omaisuus hankittu niin heittäydytään benkkereihin puolustamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei aseta mitään odotuksia, niin ei tule ongelmiakaan. Se ssitten onko sillä tavalla eläminen järkevää, on toinen asia. Jos ei mitään ikinä suunnittele/tee, niin ei ole myöskään ongelmia.

Nuoren ja aikuisen ero pääpirteiittäin on siinä että kaikki koetaan alkuun ihmellisenä kun on uutta ja jännää. Sitten jälkikäteen ihmettelee että mites tässä nyt näin kävinkään. Että mikäköhän ajatus mulla tässäkin oli, jäikö kenties järki jälkeeen.

Ja noiista kuplista puheen ollen kun katsotaan tätä maailmaa niin se on se alle 30 vuoden ikä silloin rakennetaan itselle ja sukupolvillle sitä nykyisyyttä ja tulevaisuuttta ja sitten kun on omaisuus hankittu niin heittäydytään benkkereihin puolustamaan sitä.

Se mikä siinä mättää globaalisti wsim demokratissa niin ihmiset valitsee edustajansa oman idologiansa pohjalta puolustamaan omia etujaan ja nämä edustajat ajattelevat ensin omaa etuaan, puolueen etua ja sittten vasta kansan etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei aseta mitään odotuksia, niin ei tule ongelmiakaan. Se ssitten onko sillä tavalla eläminen järkevää, on toinen asia. Jos ei mitään ikinä suunnittele/tee, niin ei ole myöskään ongelmia.

Nuoren ja aikuisen ero pääpirteiittäin on siinä että kaikki koetaan alkuun ihmellisenä kun on uutta ja jännää. Sitten jälkikäteen ihmettelee että mites tässä nyt näin kävinkään. Että mikäköhän ajatus mulla tässäkin oli, jäikö kenties järki jälkeeen.

Ja noiista kuplista puheen ollen kun katsotaan tätä maailmaa niin se on se alle 30 vuoden ikä silloin rakennetaan itselle ja sukupolvillle sitä nykyisyyttä ja tulevaisuuttta ja sitten kun on omaisuus hankittu niin heittäydytään benkkereihin puolustamaan sitä.

Se mikä siinä mättää globaalisti wsim demokratissa niin ihmiset valitsee edustajansa oman idologiansa pohjalta puolustamaan omia etujaan ja nämä edustajat ajattelevat ensin omaa etuaan, puolueen etua ja sittten vasta kansan etua.

Ja jos mennäään viel syvemmälle niin esim sijoittamista ja pankkitoiminnoiista voidaan tutkimusten pohjalta vetää johtopäätelmiä että sijoittamiset korreloi äon kanssa.

Omassa elämässä on ollut ongelmia ja surua ihan liikaa. Vältän kuitenkin puhumasta ja ajattelemasta niitä jatkuvasti ihan oman itsenikin vuoksi. Tärkeää on tehdä niitä asioita, joista nauttii vastapainoksi. Isoimmat olen käsitellyt terapiassa. Minulla on myös läheisiä, jotka tuntuu olevan kiinni vastoinkäymisissä kuin täi tervassa, ei ikinä mitään positiivista tehdä tai ajatella. Samat ihmiset syyttävät ihmisiä heidän hylkäämisestään vaikeuksien keskellä. Erään ystäväni kriisit ovat jatkuneet yli 20 vuotta yhteen menoon ja arki on jatkuvaa painimista erityislasten, kaikenlaisten sairauksien, talousvaikeuksien, tukijärjestelmien jne. kanssa. Ymmärrän hyvin heitäkin, jotka eivät ole jaksaneet rinnalla kulkea. Ehkä kyse ei ole siitä mitä ongelmia kenelläkin on, vaan asennoituminen. 

Tunnen. Pääasiassa itse aiheutettuja ongelmia mutta muutakin.

Yhdessä perheessä aivan älyttömästi tapaturmia, onnettomuuksia, vammautumisia, kuolemia, vesivahinkoja ym.

Suurin osa kännissä/aineissa tai muuten vaan huolimattomuutta.

Mitä enemmän ongelmia on, sitä enemmän niitä tulee. Ongelmat aiheuttavat lisää ongelmia ja myös pitävät toisia ongelmia yllä. Onhan se selvää, että esimerkiksi rahapula tai päihderiippuvuus ei lisää kenenkään elämän laatua.

On ongelmia ja on "ongelmia". Elämähän on täynnä vastoinkäymisiä, kaikilla niitä on, jotkut vaan ajattelevat että ne ovat jotenkin juuri heille kohdentunutta draamaa, ja tekevät niistä suurempia kuin ovatkaan.

Venäjänkielen opettajani aina sanoi, että elämä on kuin suojatie, vuorotellen mustia ja valkoisia raitoja :)

Tekevät vääriä valintoja.

Tunnen.

Lähtevät liian myöhään, eivät tarkista faktoja, vaan luottavat sinisilmäisesti, toimivat ensimmäisen ohjeen perusteella yms.

Tästä seuraa, kun veroilmoitus lähtetäännmyöhässä, niin tulee sakko, sitten otetaan lainaa, sitten xxyz.

Heitä yhdistää kaoottisuus ja impulsiivisuus.

Minä.

Huomionhakuisuutta.