Olen jo 49 vuotias ja mietin koko ajan luonnettani ja olemustani
Samalla lailla kuin 13-vuotiaana. Miksi muut ovat vilkkaita ja minä hyvin rauhallinen? Olen usein omissa ajatuksissani ja saatan miettiä samaa asiaa koko päivän. Juutun asioihin. Ja omassa mielessäni puhun ihmisten kanssa. En tarkoita ääniä. Vaan mietin asioita, mitä saatan/haluan sanoa esim. työkaverille ensi viikolla. Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan? Olenko outo?
Kommentit (12)
Olen 47v ja ihan samanlainen. Erityisherkkyyden kirouksia mielestäni.
On samanlaista. Muistelen paljon menneitä keskusteluja mielessäni myös. Mutta koen, että hukkaan nykyhetken ollessani liikaa mielessäni olevissa asioissa kiinni. Siksi yritän harjoittaa meditointia.
Jos tekisin koko ajan noin. Voi olla etten vähän ajan päästä tiedä mikä on totta,
Huh kuulostaa tosi stressaavalta. Onneksi itsellä ei ole tuollaista ongelmaa.
Tuo on tyypillistä autismikirjon ihmisille. Etenkin naiset jäävät yleensä ilman diagnoosia, koska eivät "näytä autistilta" eivätkä sovi miesten oireiden mukaan tehtyihin kriteereihin.
Sitä vaan päätyy lopun ikäänsä miettimään, että miksi olen tällainen. Sekä tarkkailemaan omia ilmeitä, eleitä ja reaktioita, jotta osaisi olla niinkuin muutkin. Naisilla oireisiin kuuluu usein myös keskusteluiden harjoitteleminen päänsä sisällä.
Olen ihan samanlainen. Olen eronnut ja lapset luonani joka toinen viikko. Olo on ihan kamala niillä viikoilla kun olen yksin, pyörittelen päässäni ja vatvon sanomisiani, vikojani ja ulkonäköäni, mietin miksi kukaan ei koskaan pyydä mihinkään, kaikki välttelevät minua, miehet eivät vilkaisekaan. Yksin ollessani elelen omassa mielikuvituksessani, suunnittelen keskusteluja ihmisten kanssa, kuvittelen että elämääni ilmestyy joku unelmieni mies yhtäkkiä jostain. Varmaan joku ikäkriisi.
N47
Sama täällä. Ja olen sentään sinua 10 vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tyypillistä autismikirjon ihmisille. Etenkin naiset jäävät yleensä ilman diagnoosia, koska eivät "näytä autistilta" eivätkä sovi miesten oireiden mukaan tehtyihin kriteereihin.
Sitä vaan päätyy lopun ikäänsä miettimään, että miksi olen tällainen. Sekä tarkkailemaan omia ilmeitä, eleitä ja reaktioita, jotta osaisi olla niinkuin muutkin. Naisilla oireisiin kuuluu usein myös keskusteluiden harjoitteleminen päänsä sisällä.
Olen joskus miettinyt että voisinko olla jonkin sortin "autismilainen", mutta mielestäni en ole. Erityisherkkyyteen sovin paremmin. Nykyisin en kyllä mieti enää miksi olen tällainen, olen hyväksynyt sen. Keskustelua käyn toisinaan pääni sisällä. Yleensä kelaan joitakin tapahtuneita asioita uudestaan. Se on ärsyttävää.
Nro 2 N47
Täällä yksi 39-vuotias nainen ja ihan samanlainen. Käyn menneitä ja tulevia kohtaamisia uudestaan ja uudestaan päässäni. Välillä tuntuu, että puolet elämästäni elän pään sisällä. Siellä minulla on eri mies ja lapsikin. Olen siis lapseton. Minulla on korkea äo ja suvussani on autismia, eli en olisi yllättynyt jos itsekin olisin lievästi autistinen. Välillä tämä on rasittavaa, mutta toisaalta olen jo tottunut tähän.
?