Baarissa ei virkisty, eikä siellä pysty juttelemaan syvällisesti kenekään kanssa.

Mielummin hengailen täällä vauvapalstailemassa kuin hivuttaudun tämän keskisuuren suomalaiskaungin baariin etsimään keskusteluseuraa. Samalla säästän monta kymmentä euroa, en kärsi krapulasta ja pumppaa itseeni haitallista sokeria ja etanolia. Myöskään juorut eivät lähde liikkeelle, enkä kannata hapannaamaisen baarinpitäjän taloudenpitoa. Sissäänpäinkääntynyt ikääntynyt persvakoäijäseurue saa humaltua ihan rauhassa rankan työviikon päätteeksi itselleen sydäninfarktia ja muuta peeaskaa kehitellen. Epävireinen paikallinen bändi saa uikuttaa cheerleadereineen ja jatkaa mustankajalin ostamista Tokmannin Essence- kojusta.
Ylimieliset moppitukat saavat heilua kahvikuppiensa kanssa ja kerätä säälipisteitä kavereiltaan.
Mielummin juttelen vaikka leppäkertulle kuin pienen paikkakunnan Euroopanomistajille nöyristellen oikukasta baarinpitäjää. Se on moro ikuisiksi ajoiksi, on aika antaa arvoa omalle älykkyydelle ja baarilampaille.