Mietin jokapäivä minkälaista olis olla täysin normaali
Nyt on turha edes kuvitella työn tekemisestä tai kavereista. Säälin itteäni ku oon mun oppimisvaikeuksien takii normaaleiden lasten ja nuorten pilkan kohteena vaikka oon aikuinen.
En kehtaa mennä ulos enkä mihinkään.
Ei elämästä tuu mitään ku on pelkkä sirkuspelle terveiden kustannuksella.
Kommentit (3)
Tämä on aika tutun oloista. Ihan kuin tämä koskettaisi minuakin ja lähipiiriäni. En tiedä missä asut, mutta et ole tässä maailmassa yksin. Googleta yksinäiset ja paikkakuntasi. Tässä maassa on paljon kaltaisiasi, jotka kaipaavat ihmisiä ja se on täysin normaalia.
Ensimmäinen askel hyvään oloon on yrittämättä olla miellyttämättä muita ja löytää onni pienistä asioista. Huomaat pian, että ne pienet asiat alkavat kasvaa ja alat tuntea onnellisuutta. Facebookissa on yksinäisten ryhmiä. Ala harrastaa jotain mihin kykenet. Pienin askelin eteenpäin.
Jos olo on paha, niin pitää ottaa yhteyttä vaikka päivystykseen ja hankkia apua, jos on jokin juttu, jolla voi auttaa sinua.
Voimia tähän päivään ja huomiseenkin.
Et ole yksin tässä asiassa.
Tää on ku ansa oikeesti, jotai tajuaa mut sille pilkan tekemiselle ei tuu loppua. On varmaan parempi suunnitella omia hautajaisia ku ei tää oo elämää. Saat seurata sivusta aivottomana ku muut tekee kaikkee ja sua ei oteta mukaan . Työnteko olis katastrofi kokemusta on työharjoitteluista ei tullu mitään.