Hei, sinä liian lepsu kasvattaja!

Se on sitä kun ollaan pikemminkin kaveri kuin kasvattaja lasten kanssa. Tätä näkee joka puolella.

Kun äidissä ei ole tarpeeksi naista / isässä ei ole tarpeeksi miestä. Nukkekodit tuollaisille, leikkikööt niillä kotia!

Minä taisin olla aika lepsu kasvattaja. Mutta kun lapset oli kilttejä, niin miksipä sitä rähisemään. Murtosiätkin meni ohi suuremmitta ongelmitta. Keskusteluyhteys säilyi ja luotto kumminkin puolin.

Aikuisina ovat hyvin pärjänneet ja kouluttaneet itsensä hyviin töihin.

Olen mieluummin lepsu kuin tyranni. Tiedän liikaa tyrannien lapsia, jotka ovat 18 täytettyään lentäneet pesästä sinne minne aurinko ei paista, huonolla lopputuloksella.

Lepsuuteeni kuuluu empatia ja ymmärrys kaikkea elävää kohtaan, ei vain lapsiani, ja ilokseni lapseni ovatkin sisäistäneet samanlaisen asenteen. Heille on tähän mennessä ollut ihan riittävä "rangaistus" ymmärtää, että omalla toiminnalla voi aiheuttaa toiselle jotain ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Kun äidissä ei ole tarpeeksi naista / isässä ei ole tarpeeksi miestä. Nukkekodit tuollaisille, leikkikööt niillä kotia!

Ne on yleensä perheitä joissa sitä isää ei edes ole. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mieluummin lepsu kuin tyranni. Tiedän liikaa tyrannien lapsia, jotka ovat 18 täytettyään lentäneet pesästä sinne minne aurinko ei paista, huonolla lopputuloksella.

Lepsuuteeni kuuluu empatia ja ymmärrys kaikkea elävää kohtaan, ei vain lapsiani, ja ilokseni lapseni ovatkin sisäistäneet samanlaisen asenteen. Heille on tähän mennessä ollut ihan riittävä "rangaistus" ymmärtää, että omalla toiminnalla voi aiheuttaa toiselle jotain ikävää.

Itse olen välimuoto tuosta. Pyrin kuitenkin siihen, että mulle uskaltaa sanoa asioista, kerroinkin tytölleni ,että jos joskus tulee tilanne jossa alkoa esim maisteltu kavereiden toimesta, uskaltaa soittaa kotiin ja pyytää hakemaan ettei jää yksin kaupungille pyörimään kun ei uskalla kertoa...Tämä vaan esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mieluummin lepsu kuin tyranni. Tiedän liikaa tyrannien lapsia, jotka ovat 18 täytettyään lentäneet pesästä sinne minne aurinko ei paista, huonolla lopputuloksella.

Lepsuuteeni kuuluu empatia ja ymmärrys kaikkea elävää kohtaan, ei vain lapsiani, ja ilokseni lapseni ovatkin sisäistäneet samanlaisen asenteen. Heille on tähän mennessä ollut ihan riittävä "rangaistus" ymmärtää, että omalla toiminnalla voi aiheuttaa toiselle jotain ikävää.

Itse olen välimuoto tuosta. Pyrin kuitenkin siihen, että mulle uskaltaa sanoa asioista, kerroinkin tytölleni ,että jos joskus tulee tilanne jossa alkoa esim maisteltu kavereiden toimesta, uskaltaa soittaa kotiin ja pyytää hakemaan ettei jää yksin kaupungille pyörimään kun ei uskalla kertoa...Tämä vaan esimerkkinä.

Välistä mennään täälläkin ja ainakin toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Diktaattori ei tietenkään pidä olla mutta ei myöskään sellainen joka sallii kaiken ja kääntää posken kerta toisensa jälkeen että lapsi tai teini saa käyttäytyä ylimielisesti ja hajottaa paikkoja. Oli irvokasta nähdä äskettäin ravintolassa kun erään naisen lapset juoksivat pitkin poikin lattioilla ja yksi niistä alkoi jossain vaiheessa läpsimään äitiään joka ei reagoinut siihen mitenkään. Se läpsijätyttö oli jo kouluikäinen. Ei onnistuisi meillä.

Mulla oli tiukahko äiti ja todella ankara isä. Ei jäänyt mitään traumoja. En saanut kummaltakaan koskaan selkään mutta isä huusi paljon ja monesti aivan painokelvotonta tavaraa mutta sanomiset tulivat lähes poikkeuksetta aiheesta. Moni jäynä jäi tekemättä kun en viitsinyt alkaa kuuntelemaan isän saarnoja jotka kesti joskus parikin tuntia.

Isätön perhe, tyttäret kännäää vieraissa kylissä jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mieluummin lepsu kuin tyranni. Tiedän liikaa tyrannien lapsia, jotka ovat 18 täytettyään lentäneet pesästä sinne minne aurinko ei paista, huonolla lopputuloksella.

Lepsuuteeni kuuluu empatia ja ymmärrys kaikkea elävää kohtaan, ei vain lapsiani, ja ilokseni lapseni ovatkin sisäistäneet samanlaisen asenteen. Heille on tähän mennessä ollut ihan riittävä "rangaistus" ymmärtää, että omalla toiminnalla voi aiheuttaa toiselle jotain ikävää.

Itse olen välimuoto tuosta. Pyrin kuitenkin siihen, että mulle uskaltaa sanoa asioista, kerroinkin tytölleni ,että jos joskus tulee tilanne jossa alkoa esim maisteltu kavereiden toimesta, uskaltaa soittaa kotiin ja pyytää hakemaan ettei jää yksin kaupungille pyörimään kun ei uskalla kertoa...Tämä vaan esimerkkinä.

Välistä mennään täälläkin ja ainakin toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Diktaattori ei tietenkään pidä olla mutta ei myöskään sellainen joka sallii kaiken ja kääntää posken kerta toisensa jälkeen että lapsi tai teini saa käyttäytyä ylimielisesti ja hajottaa paikkoja. Oli irvokasta nähdä äskettäin ravintolassa kun erään naisen lapset juoksivat pitkin poikin lattioilla ja yksi niistä alkoi jossain vaiheessa läpsimään äitiään joka ei reagoinut siihen mitenkään. Se läpsijätyttö oli jo kouluikäinen. Ei onnistuisi meillä.

Missä ravintolan henkilökunta oli? Ulos olisi pitänyt heittää niin äiti kuin kakaransakin. Minä olisin tuossa tilanteessa vaatinut henkilökuntaa tekemään asialle jotain tai lähtisin pois maksamatta. Asiakkailla on aina oikeus ruokailla rauhassa.

Kyllä tosin hyvä esimerkki ja elämän eväitä antavat lämpimät keskustelutkin ovat aika ratkaisevia.

Riippuu täysin lapsesta, millaisen kasvatuksen se tarvii. EI ole yhtä ja samaa tapaa kaikille. 

Toiset lapset on kuin ajatus. Sopeutuvaisia, käyttäytyy hyvin ilman erillistä käskyä ym. Toiset on pikkasen tempperamenttisempia ja tarvii sitten vähän enemmän kuria. EI se sen vaikeempaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mieluummin lepsu kuin tyranni. Tiedän liikaa tyrannien lapsia, jotka ovat 18 täytettyään lentäneet pesästä sinne minne aurinko ei paista, huonolla lopputuloksella.

Lepsuuteeni kuuluu empatia ja ymmärrys kaikkea elävää kohtaan, ei vain lapsiani, ja ilokseni lapseni ovatkin sisäistäneet samanlaisen asenteen. Heille on tähän mennessä ollut ihan riittävä "rangaistus" ymmärtää, että omalla toiminnalla voi aiheuttaa toiselle jotain ikävää.

Itse olen välimuoto tuosta. Pyrin kuitenkin siihen, että mulle uskaltaa sanoa asioista, kerroinkin tytölleni ,että jos joskus tulee tilanne jossa alkoa esim maisteltu kavereiden toimesta, uskaltaa soittaa kotiin ja pyytää hakemaan ettei jää yksin kaupungille pyörimään kun ei uskalla kertoa...Tämä vaan esimerkkinä.

Välistä mennään täälläkin ja ainakin toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Diktaattori ei tietenkään pidä olla mutta ei myöskään sellainen joka sallii kaiken ja kääntää posken kerta toisensa jälkeen että lapsi tai teini saa käyttäytyä ylimielisesti ja hajottaa paikkoja. Oli irvokasta nähdä äskettäin ravintolassa kun erään naisen lapset juoksivat pitkin poikin lattioilla ja yksi niistä alkoi jossain vaiheessa läpsimään äitiään joka ei reagoinut siihen mitenkään. Se läpsijätyttö oli jo kouluikäinen. Ei onnistuisi meillä.

Missä ravintolan henkilökunta oli? Ulos olisi pitänyt heittää niin äiti kuin kakaransakin. Minä olisin tuossa tilanteessa vaatinut henkilökuntaa tekemään asialle jotain tai lähtisin pois maksamatta. Asiakkailla on aina oikeus ruokailla rauhassa.

Mutta kun niiltä äitylin pikku kultamussukoilta ei saa kieltää mitään, he voivat saada siitä elinikäisiä psyykkisiä kompikaatioita.

Say no to drugs!

Ap, selvennätkö hieman niin voimme ehkä vastatakin.

Mitä tarkoitat lepsulla?