Huostaanotettu tyttö, ei koskaan pysty kasvattamaan lapsia joilla hyvä itsetunto. Siis aikuisena.

Poikien kanssa paljon ongelmia jos siis saa poika lapsia. Mun äiti huostaanotettu ja pikkuveljeni kärsi huume ja päihdeongelmista nuorena. Otti vaimon itselleen joka myös huostaanotettu ja tällä ongelmia kasvattaa kahta poikaansa. Vanhemmalla 16-vuotiaalla itsetunto ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Poikien kanssa paljon ongelmia jos siis saa poika lapsia. Mun äiti huostaanotettu ja pikkuveljeni kärsi huume ja päihdeongelmista nuorena. Otti vaimon itselleen joka myös huostaanotettu ja tällä ongelmia kasvattaa kahta poikaansa. Vanhemmalla 16-vuotiaalla itsetunto ongelmia.

Tää on yhtä pätevästi perusteltu kuin se, että en tunne yhtään huostaan otettua tyttöä, joten heitä ei ole.

Tottakai tuo huostaanotto näkyy aikuisena. Äitini huostaanotettu ja kärsinyt koko elämänsä huonosta äitiydestä.

Se on se vanhempien malli joka puuttuu jos ventovieraat kasvattaa sinut.

Tavalliset miehet eivät hekään usein pysty kasvattamaan lapsia, eivät halua olla osa lasten elämää. Ja tavalliset naisetkin pyrkivät vieroittamaan ne tavalliset miehet lapsistaan.

Niin että miten meni niinku omasta mielestä tuo yleistäminen huostaanotetuista?

Riippuu asenteesta ja resursseista.

Ei huostaanotetun elämä välttämättä ole mitään ennaltatuomittua, mutta aika moni tuntuu olevan itseään toteuttavia ennustuksia. Moni huostaanotettu saa elää ihan ns. tavallista elämää pienestä pitäen, missä on mahdollisuuksia enemmän kuin monella ei-huostaanotetulla. Mutta moni ei vaan pysty pääsemään eteenpäin siitä taustastaan, osa ei ehkä haluakaan.

Luokallani oli ala-asteella yksi tällainen tyttö. Oli päätynyt huostaanotetuksi 1v. ja asui samassa perheessä taaperosta aikuiseksi. Myöhemmin perhe käsittääkseni adoptoikin hänet. Hänelle annettiin kaikki mahdollisuudet hyvään elämään ja eli koko lapsuutensa taloudellisesti ja muutenkin hyvin turvattua elämää, mutta silti joku aina veti häntä sinne biologisten vanhempien poluille. Sössi elämänsä kaikin puolin.

Pikkusiskoni taas on huostaanotettu ja muuttanut meille ollessaan 4-vuotias, mutta hänellä on sen jälkeen ollut ihan ns. normaali lapsuus, eikä koskaan ole ollut erityisempiä ongelmia. Totta kai jotain tavallista itsenäistymiseen kuuluvaa ja riitoja sisarusten ja vanhempien kanssa, mutta muuten kaikki hyvin.

Voi olla varmasti hankaluuksia, jos on ap:n kaltainen narsisti terrorisoimassa kaikkea mahdollista.

Anna tytön olla ja hyppää kiikkuun.

Minua ei ole huostaanotettu ei myöskään omia vanhempiani ja silti minulla on umpisurkea itsetunto vielä aikuisenakin.

Ihminen voi huonoistakin lähtökohdista ponnistaa pitkälle, en lähtisi tuomitsemaan ihmisiä yhtenä isona ryhmänä kun kaikki ovat yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Se on se vanhempien malli joka puuttuu jos ventovieraat kasvattaa sinut.

Sitten taas jos adoptoidaan, adoptiovanhemmat eroavat ja esim. isä vaihtaa tyttöystäviä useammin kuin sukkia, se malli nyt kummoinen ole.

Mutta pimpit on aina naisilla ihania iästä välittämättä. AAAHH!!! SYVÄLLE PAALUTTAAA!!!! JA RUISKISTA!

M50

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asenteesta ja resursseista.

Ei huostaanotetun elämä välttämättä ole mitään ennaltatuomittua, mutta aika moni tuntuu olevan itseään toteuttavia ennustuksia. Moni huostaanotettu saa elää ihan ns. tavallista elämää pienestä pitäen, missä on mahdollisuuksia enemmän kuin monella ei-huostaanotetulla. Mutta moni ei vaan pysty pääsemään eteenpäin siitä taustastaan, osa ei ehkä haluakaan.

Luokallani oli ala-asteella yksi tällainen tyttö. Oli päätynyt huostaanotetuksi 1v. ja asui samassa perheessä taaperosta aikuiseksi. Myöhemmin perhe käsittääkseni adoptoikin hänet. Hänelle annettiin kaikki mahdollisuudet hyvään elämään ja eli koko lapsuutensa taloudellisesti ja muutenkin hyvin turvattua elämää, mutta silti joku aina veti häntä sinne biologisten vanhempien poluille. Sössi elämänsä kaikin puolin.

Pikkusiskoni taas on huostaanotettu ja muuttanut meille ollessaan 4-vuotias, mutta hänellä on sen jälkeen ollut ihan ns. normaali lapsuus, eikä koskaan ole ollut erityisempiä ongelmia. Totta kai jotain tavallista itsenäistymiseen kuuluvaa ja riitoja sisarusten ja vanhempien kanssa, mutta muuten kaikki hyvin.

Huostaanotto ei yleensä ole mitään normaalia elämää. Suurin osa huostaanotoista ei tapahdu pienille lapsilla ja yleensä palaavat vanhimmilleen useampaan otteeseen.

Onneksi lapsilla on yleensä toinenkin vanhempi. 🤪

Tuohan riippuu paljon mm. siitä, minkä ikäisenä on huostaanotettu, ja millaisissa oloissa on kasvanut ennen huostaanottoa ja sen jälkeen.

Pikkulapsena huostaanotettu tyttö, joka on asunut sen jälkeen koko lapsuutensa ja nuoruutensa samassa sijaisperheessä on saanut ihan yhtä hyvän äidinmallin kuin sijaisperheensä biologinen tytärkin.

Jos taas on kasvanut epävakaissa oloissa teini-ikään asti, ja sen jälkeen sijoitettu laitokseen, ei välttämättä ole äidin malli kovin hyvä hänellä. Tällöin huostaanotto ei ole syy siihen, että sitä tervettä äidinmallia ei ole ollut. Eihän sitä ollut ennen huostaanottoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on se vanhempien malli joka puuttuu jos ventovieraat kasvattaa sinut.

Ei ne sijaisperheen vanhemmat kovin kauan ole ventovieraita sille huostaanotetulle lapselle. Kyllä he tutustuvat toisiinsa varsin nopeasti.

Lastenkodissa voi toki olla ventovieraita kasvattajia, jos henkilökunta vaihtuu tiheään tahtiin.

Minun luokallani oli peruskoulussa huostaanotettu lapsi. Hän asui äitinsä siskon luona. "Pikkuveljenä" oli serkku.

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset miehet eivät hekään usein pysty kasvattamaan lapsia, eivät halua olla osa lasten elämää. Ja tavalliset naisetkin pyrkivät vieroittamaan ne tavalliset miehet lapsistaan.

Niin että miten meni niinku omasta mielestä tuo yleistäminen huostaanotetuista?

"Niin miten meni niinku omasta mielestä", kalluus haisee kauas tästä heitosta.