Etäisät, miksi annatte muiden ymmärtää että olette lapsenne elämässä tiiviisti mukana?
Tuttavapiiriini kuuluu useita isiä, jotka eron jälkeen eivät ole enää kovin aktiivisesti lapsen elämässä mukana. Tapaamisten välillä saattaa kulua viikkoja tai kuukausia, vaikka välimatka ei olisi pitkä. Usein äidit joutuvat olemaan pääjärjestäjiä tapaamisissa eli kysyvät ja vaativat, että lapsi saisi tavata isäänsä.
Tapaaminen on usein esimerkiksi yhden illan mittainen hetki leikkipuistossa ja hamppariravintolassa.
Yhteishuoltajia ollaan paperilla, mutta kaikki aikuiset ihmiset käsittävät varmasti, että mistään todellisesta vanhemmuuden jakamisesta ei ole kyse, jos toinen vanhempi toistuvasti vetoaa töihinsä ja kiireisiinsä, ja tapaa lastaan parina, kolmena päivänä kuukaudessa.
Kaikki nämä isät antavat kuitenkin lähipiirinsä ymmärtää, että he ovat ns. hyviä isiä, isyys on heille tärkeää ja että he ovat aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Kun isä vihdoin viikkojen tauon jälkeen saa työt ja urheilutreenit ja saunaillat järjestettyä niin, että ehtii lauantaina muksun kanssa leikkipuistoon, niin siitä sometetaan paljon #laatuaikaa. Lapsesta puhutaan töissä ja omille sukulaisille ja kavereille. Se vain unohdetaan kertoa, että viimeksi nähtiin kolme viikkoa sitten, kun on ollut nyt kaikenlaista kiirettä.
Useita tällaisia tapauksia vierestä seuranneena kysyn ihan vilpittömästi: Mistä tämä johtuu? Ajatteleeko tällainen isä ihan rehellisesti olevansa hyvä isä ja jakavansa kasvatusvastuun tasaveroisesti äidin kanssa? Vai poteeko isä niin kauheaa syyllisyyttä, että valehtelee kaikille ja tietää itse totuuden? En ymmärrä.
Kommentit (7)
Mun lapset ovat nähneet isänsä viimeksi vuosi sitten. Vaikka siitä on aikaa, on isä silti hyvä isä, hän ei ikinä kohtele lapsia huonosti ollessaan heidän kanssaan.. mielummin nii että lapsen kanssa ollaan silloin kun siihen on voimavaroja kuin että lapsi joutuisi elämään arkea jossa on suuria ongelmia esim. vanhenman oman terveyden ja jaksamisen kannalta...
Itselleen valehtelua. Sitähän se on.
Vierailija kirjoitti:
Miks isä ei voi olla hyvä, vaikka näkisi lasta silloin lauantaisin? monella lapsella on viikko täynnä ku on päiväkodissa koulussa ja harrastuksissa.
Laatuaika nimenomaan on sellaista spesiaalia, mitä ei eletä jokainen päivä...
Lisäksi perheissä voi olla uuden puolison lapsia myös, jolloin pitää löytää aikaa kaikille lapsille...
Toiset on täysin yksin lasten kanssa ja jotkut ex puolisot eivät anna tavata lapsia vaikka haluaisi....
Kyllähän siinä äärimmäisen selväksi tulee lapsen merkitys isän tärkeysjärjestyksessä, jos lasta tapaa pari kertaa kuukaudessa ja silloinkin tavoitteena tuntuu olevan oman egon kiillotus Suomessa teemalla "hyvä isä".
Pitäisi siis selittää joidenkin tuntemattomien henkilöiden käytöstä sulle?
Somessa hehkuttaminen nyt ei millään tavoin kerro prioriteeteistä, kai sen nyt tiesit itsekin.
Varmasti monelle tälläiselle isälle itselleen säännöllinen tapaaminen on sitä hyvää isyyttä, vaikka tapaamiset harvakseltaan tapahtuisivatkin.
Kaipa sen hyvän isyyden tason pystyy arvioimaan sitten vasta jälkikäteen, millainen tunne lapselle itselleen on jäänyt isäsuhteestaan. Lähivanhemman ja etävanhemman suhde on tietty sitten eri asia.
no näpäytä. ai tapasit "eetun" , virastiko olenkaan kun viime tapamisesta on aikaa
Miks isä ei voi olla hyvä, vaikka näkisi lasta silloin lauantaisin? monella lapsella on viikko täynnä ku on päiväkodissa koulussa ja harrastuksissa.
Laatuaika nimenomaan on sellaista spesiaalia, mitä ei eletä jokainen päivä...
Lisäksi perheissä voi olla uuden puolison lapsia myös, jolloin pitää löytää aikaa kaikille lapsille...
Toiset on täysin yksin lasten kanssa ja jotkut ex puolisot eivät anna tavata lapsia vaikka haluaisi....