Lue keskustelun säännöt.
Hankitteko lahjoja bonuslapsille?
11.05.2022 |
Tilanne meillä sellainen, että lasten äiti ei ole halunnut minuun tutustua ja tiedän jopa yllyttäneen minun arvosteluun. Lasten kanssa välit ihan hyvät, lähinnä asialliset. Lapset eivät asu kanssani.
Teini-ikäiseltä sain itse viestillä onnittelut pari päivää oman syntymäpäiväni jälkeen, mutta muuten eivät ole minun synttäreitäni huomioineet. Minkä siis ymmärrän olevan tyypillistä lapsille, jos heitä ei erikseen muistuteta.
Olen ostanut heille joululahjat, vaikka eivät ole olleet luonamme, mutta vaikka lahjoivat itse esim. isäänsä, toisiaan ja isovanhempia, minua ei ole huomioitu tai olen saanut isän kanssa halvimman mahdollisen suklaarasian yhdessä ja isä lisäksi muuta.
Kuulostaa nyt todella itsekkäältä, mutta minusta lahjojen hankkiminen heille tuntuu ihan teatterilta. Minulle on asetettu joku kummallinen muka läheinen rooli, jota itsekin esitän, mutta tarvitseeko minun? Enhän ostaisi kavereidenikaan lapsille lahjoja, jos minua ei kutsuta juhliin tai jos en ole muuten heidän kanssaan läheinen.
Mitä ajattelette?
Kommentit (10)
Minä olen aina auttanut ideoimalla ja hankkimalla miehen lapsille ja nyt myös lapsenlapsille lahjoja. Kalliimmat on mies saanut maksaa (koska minulla riittää muita läheisiä sukulaislapsia, joiden lahjat tulevat kalliiksi). Nykyään miehen lapset ovat aikuisia ja esim jouluna heidän antamat lahjat on osoitettu meille molemmille, vaikka olisivat enemmän miehen mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoitan aikalailla samasta syystä vain nimeni isän hankkiman lahjan korttiin. Jo teini-ikäinen huomioi kyllä muita, muttei minua, joten luen rivien välistä hänen haluavan ainakin vielä toistaiseksi pysyä minusta etäämmällä. Ja se on ihan ok. Kyllä läheisyyden pitää muualta kuin lahjoista lähteä.
Mieti, mitkä ovat pitkän tähtäimen suunnitelmasi tilanteessa. Olet aikuinen, joten kannatan jonkinlaisen huomioimisen jatkamista, jos haluat ylläpitää suhteita lapsiin. Itse suosisin sitä vaihtoehtoa, että isältä tulevat lahjat olisivat teiltä molemmilta. Jos olette yhdessä, on ihan luontevaa että kortissa on molempien nimi. Jos lahjat ovat tekemistä tai elämyksiä, teette niitä sitten yhdessä lasten kanssa. En oikein ymmärrä, miksi isä antaa omat lahjansa ja sinä omat. Ei kai ydinperheessäkään näin toimita, vaan lahjat ovat molemmilta vanhemmilta yhteisesti. Minun lapseni ovat mieheni bonuslapsia, ja kaikki lahjat ovat meiltä yhteisesti.
Mitä mieltä, mitä ajattelette, jne = trolli
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan lahjoja. Pidän kumppanini teineistä ja meillä on lämpimät välit. Emme asu virallisesti yhdessä.
En tiedä, miten toimisin, jos tuntisin toisin. Varmaan hommaisin jotkut leffaliput kuitenkin. Olen aikuinen, joka on läsnä heidän elämässään. Sitä he eivät ole voineet valita.
He ovat valinneet, että ovat mulle kivoja. Siitä suorastaan liikutun. Ja olen toki kiva heille.
Kuulostaa tosi hyvältä ja olen puolestasi iloinen! :)
Minulle ei sattuneista syistä lapset avaudu samalla tavalla. Alussa koitin tutustua ja keksiä yhteistä tekemistä, mutta kun monta kertaa sain mitä oudompia ja ilkeämpiä palautteita, lopetin sen. Ja itseasiassa sen jälkeen olemme jo vuosia saaneet olla enemmän rauhassa, mikä on lastenkin etu, jos joutuvat välikäteen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, mitkä ovat pitkän tähtäimen suunnitelmasi tilanteessa. Olet aikuinen, joten kannatan jonkinlaisen huomioimisen jatkamista, jos haluat ylläpitää suhteita lapsiin. Itse suosisin sitä vaihtoehtoa, että isältä tulevat lahjat olisivat teiltä molemmilta. Jos olette yhdessä, on ihan luontevaa että kortissa on molempien nimi. Jos lahjat ovat tekemistä tai elämyksiä, teette niitä sitten yhdessä lasten kanssa. En oikein ymmärrä, miksi isä antaa omat lahjansa ja sinä omat. Ei kai ydinperheessäkään näin toimita, vaan lahjat ovat molemmilta vanhemmilta yhteisesti. Minun lapseni ovat mieheni bonuslapsia, ja kaikki lahjat ovat meiltä yhteisesti.
Annoit ajattelemisen aihetta. Luulen, että itse pidän tilanteen vuoksi edelleen erillään minut ja lapseni ja mieheni ja hänen lapsensa. Mieheni on läheisempi lasteni kanssa ja hankkii heille aina jotain. Jotenkin se vain on mennyt niin, mutta tosiaankin saatan nyt itse tehdä turhaa eroa meidän väliin. :( AP
Eikä muuten ole trolli, vaan ihan aidosti halusin kuulla erilaisia ajatuksia asiasta. Joskus sitä jumiutuu omiin tunteisiin ja ajatuksiin, kuten tässä voin todet.
En osta. Äidillään on niin paljon rahaa, ettei minun lahjoistani olisi heille iloa. Autan kyllä miestä, jos haluaa jotain tarjottavaa. Vaikka olisivat meillä, menevät kylläkin usein äidilleen, joka syöttää ja lahjoo niin minun ei edes tarvitse esittää kiinnostunutta. Oman lapseni syntymäpäivänään vienkin siksi yleensä jonnekin niin että olemme kahden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu nimitys tuo bonuslapsi. Useimmat haluaisivat vain sen puolison, ei tämän lapsia.
15 vuotta jo hoidettu niin, että korttiin molempien nimet. Näin lahjat ovat ikäänkuin molemmilta yhteisesti, vaikka oma vanhempi ne lahjat aina hankkii.
Minä ostan lahjoja. Pidän kumppanini teineistä ja meillä on lämpimät välit. Emme asu virallisesti yhdessä.
En tiedä, miten toimisin, jos tuntisin toisin. Varmaan hommaisin jotkut leffaliput kuitenkin. Olen aikuinen, joka on läsnä heidän elämässään. Sitä he eivät ole voineet valita.
He ovat valinneet, että ovat mulle kivoja. Siitä suorastaan liikutun. Ja olen toki kiva heille.