Asioita joita vain oikeasti yksinäinen tajuaa
Minä olen ymmärtänyt että suurin osa elämästä pyörii sosiaalisten kuvioiden ympärillä ja niiden puuttuessa on ihan helvetin ulkopuolinen. Opiskellessa oli aina epävarma kelpaako kenellekään pari- tai ryhmätöihin. Työpaikkojen saamista hidastaa suhteiden ja verkostojen puutttuminen. On vähemmän luontevia mahdollisuuksia löytää kumppania, kun ei ole vaikkapa kutsuja kavereiden bileisiin, joissa tapaisi samanhenkisiä ihmisiä. Mediassa on koko ajan esillä parisuhdejuttuja, raskaus- ja vauvajuttuja, perhejuttuja yms eikä mikään niistä koske omaa elämää. Koskaan ei ole juttuja, että "20+1 tapaa saada aika kulumaan yksin juhannuksena" tai "psykologi kertoo nyt, miten rakastat itseäsi vaikka kukaan muu ei ole koskaan rakastanut". Koronan aikana tajusin että yksinäinen ei ole kiinnostava eikä yhteiskunnan tasa-arvoinen jäsen.
Kesän koittaessa tulee taas jutut mitä tarjoilla, miten pukeutua ja mitä antaa lahjaksi ylioppilas/rippijuhlissa/häissä/muissa kesäjuhlissa. Ihan kuin kaikilla olisi sukujuhlia koko ajan, tai koskaan.