Milloin lapsen leikit muuttuvat mielikuvitusleikeiksi?

Musta meidän lapsi aloitti todella vanhana.

Vierailija:

Syyskuussa 4 täyttänyt poikani on aivan ykskaks alkanut leikkimään sänkynsä kanssa " tässä on teräsovi ja se avataan tällä, tässä on lasiovi ja se avataan tällä. Tässä on tämmöinen, jolla lasin saa rikki" jne. Eli leikit ovat siirtyneet ihan uudelle tasolle.

Minusta esikoinen aloitti nuo leikit vasta viisivuotiaana. Mikä lienee tyypillisin ikä?

Joo, kyllä meidänkin lapset ovat leikkineet noita leikkejä pienenä, tyyliin " mitä jäätelöä ostat" ja sitten tulee kivi tai käpy.



Mutta tarkoitankin leikkejä, johon ei tarvita kiviä tai käpyjä, ei autoja eikä mitään, vaan joihin tarvitaan pelkkä mielikuvitus. Meidän lapsilla ei ole ollut mielikuvitusystäviä, mutta ystäväleikit kuuluvat myös tarkoittamaani leikkiin.

mörköjä, autoja jne. Antaa näkymättömälle vauvalle vauhtia keinussa tai peittelee hänet.

Miksiköhän meille ne ovat tulleet niin myöhään?

tytölle tuli mielikuvitusystävät hiukan alle kolmevuotiaana. On tutuilla vähän vaikeuksia pysyä perässä, että kenestäköhän aina puhuu. Onneks me tiedetään. Rasittaa vaan se " turhaan" kattaminen, kun niillä ystävillä on myös aina nälkä ja tarvitsevat astiat ja joka päivä tietty uudet.... Eiköhän se ajallaan lopu....

että hän voi keksiä jotain itse, mikä ei olekaan totta. Pelkää jopa joskus omia juttujaan, kun uskoo niihin.

Minä nyt voin ollakin totinen, mutta isä on aika hassuttelija. Luemme myös paljon satuja.

Ehkä olen vain niin totinen ja tylsä itse, etten ole ennen huomannut lapsen mielikuvitusleikkejä. Minusta tässä on vain ihan uusi vaihe menossa tällä hetkellä.

Meidän 2v. tyttö on nyt pari viikkoa leikkinyt mielikuvituskavereiden kanssa. Ei koko aikaa, mutta aina silloin tällöin, esim jos puistossa ei ole muita niin leikisti laskee mäkeä jonkun mielikuvituskaverin kanssa. Yleensä on nimettömiä, mutta pari kertaa on kaverin nimi ollut " Seppo"



Muutenkin on kyllä vilkas mielikuvitus, keksii satuja leijonista tms.