Mitä enemmän vetäydyn, sitä enemmän nautin
erakoitumisesta, kotona olosta ja vain oman perheen ja ihan lähisukulaisten seurasta. Työ ja siihen liittyvä runsas sosiaalisuus on alkanut tuntua rasitteelta. Kaupassa käymistä vältän parhaani mukaan, onneksi yleensä mies hoitaa sen. Läheisiä ystäviä ei juurikaan ole. Liikuntaa harrastan yksin ulkona tai kotona. Pitääkö olla itsestään huolissaan, jos tekee mieli erakoitua?
Kommentit (3)
Samaistun muuten AP:n viestiin täydellisesti, mutta sitten hän puhuu siitä kuinka miehensä hoitaa kaupassa käynnin(!). Mikä erakko se sellainen on, joka elää parisuhteessa?
Itse olen 58v., elänyt yksin viimeiset 34v. ja vaikka käyn töissä, neljä arkipäivää viikosta on etätöitä. En voisi kuvitellakaan eläväni parisuhteessa kenenkään kanssa.
Kaupassa käynti on helppoa, ei siellä tarvitse tuttavuuksia tehdä. Se, että saa elää kotona yksin 100% ajasta ja se että saa valita seuransa 90+% ajasta (huom. 1pvä viikossa "lähitöitä") sopii erakolle mainiosti. Parisuhde on hanurista meikäläiselle.
Juu. Oikein kiva olla omassa rauhassa kissojen ja hyvän kirjan parissa vapaa-ajalla. Päivät ihmisten keskellä riittää mulle.
Ei tarvi huolestua. Erakoituminen on hyvä asia.