Mitä mieltä olette äidistä joka laittaa esikoisen hoitoon kun kuopus syntyy?

siinä mielessä että äiti ikäänkuin " sysää sinut syrjään" uuden vauvan tieltä.

Jos on jo yli 3-vuotias ja ollut ennenkin hoidossa, niin ei ole mielestäni pähä jos lapsi jatkaa samassa paikassa. Onhan ne kaverit siellä hoidossa ja ainakin meillä esikoinen yli kolmevuotiaana jo pitkästyi kotona kun ädin aika meni vain vauvan hoitamiseen varsinkin alussa.

Syitä en tiedä, joten äidistä ei mielipidettä.



Jos tiedän, että syy on ainoastaan siinä että äidistä on mukavampaa hoidella vauvaa ilman että esikoinenkin on vaatimassa huomiota, tulee vielä enemmän surku sitä esikoista.

Yli 3 vuotiaan lapsen virikkeiden saanti ok.

Mua oikeesti vaan ärsyy ihmiset, jotka heti tuomitsevat ja syyllistävät perhettä joka laittaa muut lapset hoitoon, kun perheessä on pieni vauva. Mimmosia sellaiset ihmiset ovat? Ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia? Täydellisiä vanhempia? Luulevat tietävänsä kaikesta ja olevansa parhaita kaikessa?

vauva ja 2 v, kuten myös itsellänikin. minua hieman ihmetytti hänen asenteensa että kun esikoinen on hoidossa niin hän ehtii keskittyä vauvaan paremmin. itsellä ei suoraan sanottuna käynyt mielessäkään että esikoisen veisin vauvan tieltä hoitoon, mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ja tämä kai heillä toimiva ratkaisu

Joka helkkarin päivä pitää kysyä tätä asiaa.



Minä olen se äiti, joka laittoi esikoisen hoitoon kun kupous syntyi. Esikoinen oli 5 v. ja hoidossa osa-aikaisesti.



Olen sairastanut synnytyksen jälkeistä masennusta ja toivoin näiin estäväni sen nyt toisen lapsen kohdalla. Se toimikin, niin kauan kun tuli kesäloma ja molemmat lapset olivat koko ajan kotona. Silloin sairastuin uudelleen masennukseen. Kesälomalla ei sitten ollutkaan mahdollista saada mitään hoitoapua tms.



En koe tehneeni yhtään mitään väärää järjestäessäni esikoiselle " virikehoitoa" ja mahdollisuuden tavata tuttuja kavereita tarhassa. Samalla mulla oli mahdollisuus eri tavalla keskittyä vauvaan ja itseeni, käydä kaupungilla ja kyläilemässä. Se semmoinen pieni väljyys arjessa piti masennusta minulla loitolla.



Te täydelliset superäidit joilla aina menee kivasti ja kotona tuoksuu pulla ja silitetyt lakanat ette tajua, että muunkinlaisia realiteetteja on olemassa. Me ei kaikki olla niin täydellisiä, mutta silti pärjään lasteni kanssa pienillä tukitoimilla aivan kelvollisesti.

Itselleni ei tullut mieleenikään laittaa 2-v lastani hoitoon kuopuksen tieltä, vaikka välillä kyllä raskasta on. Toisaalta hänestä on paljon seuraa, kun puuhailemme vauvan kanssa. Mutta uskon, että jokainen tekee omien voimavarojensa mukaan ja tekee varmasti niin kuin uskoo, että on lapsen parhaaksi!