Eräällä tutulla naisella on KOKO AJAN joku uusi rakas
En tajua miten ei osaa olla päivääkään yksin ja mistä edes voi aina löytyä joku mies?! Ikääkin yli 40 jo.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu pariutua tulee jo biologiasta, lisääntymiskyvystä ja halusta harrastaa seksiä saman ihmisen kanssa ja jakaa arki. Saada apua ja seuraa... nauraa TOISEN IHMISEN KANSSA.
Tällaiseen kehotat hakemaan apua? Ehkä sinun kannattaisi hakea apua jos et tuota sulata. Aika perusjuttu minun mielestä...Mä olen toi epävakaa joka on riippuvainen tällaisesta, ja kyllä, tarvitsisin apua. Ei ole normaalia ettei kykene elämään yksin ajatuksiensa kanssa, että kaikki merkityksellinen liittyy toisiin ja vuorovaikutukseen/draamaan. Puhumattakaan sekopäisestä seksuaalisuudesta.
Oletko hakeutunut hoitoon? Epävakauteen puree hoito paremmin kuin narsismiin.
Olen pahoillani puolestasi, mutta myös jokaisen kumppanisi puolesta. Nuo suhteet ovat kammottavia ja moni lähtee niihin viattoman tietämättömänä.
Rakas? Käykö hän baareissa? Kyllähän sieltä jonkun miehen mukaan aina saa, kun sanoo esim " olen todella hyvä ottamaan suihin"
Ap on lihava ja kateellinen? Harmittaa kun kukaan ei tykkää ja oma mieskin on pelle?
Vierailija kirjoitti:
Rakas? Käykö hän baareissa? Kyllähän sieltä jonkun miehen mukaan aina saa, kun sanoo esim " olen todella hyvä ottamaan suihin"
Jos tuosta suhde syntyy niin onhan se hyvä taito. Kyllä mun mies ainakin tykkää kun osaan temput :)
Onko sekin väärin ja hoitoa pitäisi hankkia? Lol
Kaveri puhuu seksi = tuhmaa.
En ymmärrä miten oma seksuaalisuus voi olla tuhmaa kun vapaat aikuiset vapaaehtoisesti sekstaavat ja tuottavat molemminpuolin hyvää oloa?
Terkkuja vaan kun tunnistat. Tästä on usein keskusteltu.
En hyväksy näkökantaa: seksi = tuhmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollainen, ikää tosin jo 48. Myöskään sukupuolella ei ole väliä, sekä naisia että miehiä löytyy. Haluan ihmissuhdepuolelle menoa ja meininkiä, jatkuvaa säpinää, muuten en tunne olevani elossa. Mulla on epävakaa diagnoosina, se ehkä vaikuttaa. Ihmiset sanovat, että käytän heitä hyväkseni haluamaani draamaan ja näytelmään elämässäni, ja niin se varmaan onkin. Vanheneminen ja kuolema pelottaa.
Miten sulla riittää energia tuohon? Minusta tuntuu, että esim. työn ja kodin hoitaminen menisi mulla ihan plörinäksi, jos koko ajan pitäisi elää "uusia ihmissuhteita".
Kyllä anteliaalla naisella panijoita riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollainen, ikää tosin jo 48. Myöskään sukupuolella ei ole väliä, sekä naisia että miehiä löytyy. Haluan ihmissuhdepuolelle menoa ja meininkiä, jatkuvaa säpinää, muuten en tunne olevani elossa. Mulla on epävakaa diagnoosina, se ehkä vaikuttaa. Ihmiset sanovat, että käytän heitä hyväkseni haluamaani draamaan ja näytelmään elämässäni, ja niin se varmaan onkin. Vanheneminen ja kuolema pelottaa.
Miten sulla riittää energia tuohon? Minusta tuntuu, että esim. työn ja kodin hoitaminen menisi mulla ihan plörinäksi, jos koko ajan pitäisi elää "uusia ihmissuhteita".
Se on kuin talon osto: prosessi kirpaisee, mutta kun kumppani löytyy, kaikki on parempaa ja helpompaa.
Kulut puolittuvat, säännöllinen seksielämä, hauskuus arjessa, apu...
Kannattaa. Toki jos ei näe kahden viikon päähän elämässä, ei tuo ehkä tunnu oikealta ratkaisulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollainen, ikää tosin jo 48. Myöskään sukupuolella ei ole väliä, sekä naisia että miehiä löytyy. Haluan ihmissuhdepuolelle menoa ja meininkiä, jatkuvaa säpinää, muuten en tunne olevani elossa. Mulla on epävakaa diagnoosina, se ehkä vaikuttaa. Ihmiset sanovat, että käytän heitä hyväkseni haluamaani draamaan ja näytelmään elämässäni, ja niin se varmaan onkin. Vanheneminen ja kuolema pelottaa.
Miten sulla riittää energia tuohon? Minusta tuntuu, että esim. työn ja kodin hoitaminen menisi mulla ihan plörinäksi, jos koko ajan pitäisi elää "uusia ihmissuhteita".
Se on kuin talon osto: prosessi kirpaisee, mutta kun kumppani löytyy, kaikki on parempaa ja helpompaa.
Kulut puolittuvat, säännöllinen seksielämä, hauskuus arjessa, apu...
Kannattaa. Toki jos ei näe kahden viikon päähän elämässä, ei tuo ehkä tunnu oikealta ratkaisulta.
Eli jatkuvat uudet rakkaat ovat siis sitä, että käyt koko ajan asuntonäytöissä ja suunnittelet sisustusta eri asuntoihin IKEAn katalogista, mutta et lopulta koskaan muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollainen, ikää tosin jo 48. Myöskään sukupuolella ei ole väliä, sekä naisia että miehiä löytyy. Haluan ihmissuhdepuolelle menoa ja meininkiä, jatkuvaa säpinää, muuten en tunne olevani elossa. Mulla on epävakaa diagnoosina, se ehkä vaikuttaa. Ihmiset sanovat, että käytän heitä hyväkseni haluamaani draamaan ja näytelmään elämässäni, ja niin se varmaan onkin. Vanheneminen ja kuolema pelottaa.
Miten sulla riittää energia tuohon? Minusta tuntuu, että esim. työn ja kodin hoitaminen menisi mulla ihan plörinäksi, jos koko ajan pitäisi elää "uusia ihmissuhteita".
Tajuatko, että sillä on persoonallisuushäiriö? Ei se tee sitä huvikseen vaan sisäisestä pakosta ja koko elämä on paskana ja paskoo niiden vaihtuvien kumppanienkin elämää ja mielenterveyttä.
Itsellä on juuri toipuminen kesken suhteesta persoonallisuushäiriöisen hullun kanssa. Ne elävät ja hengittävät tuottamastaan kaaoksesta ja pahasta olosta.
Juurihan tässä sivustaseurataan oikeudenkäynnissä Amber Heardin sekoilua.
Toisille kelpaa kuka vaan
Ja toisille ei kelpaa
Kuka vaan
Ja sitäpaitsi, kukaanhan ei tiedä mitä siellä makkarin puolella tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Paljon on täälläkin puhuttu miesten haluttomuudesta ja on siitä jopa leffakin tehty.
Jos tällä saralla mietteet ei mene yksiin niin parempi se on molemmille jatkaa tutustumisen jälkeen erillään.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitäpaitsi, kukaanhan ei tiedä mitä siellä makkarin puolella tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Paljon on täälläkin puhuttu miesten haluttomuudesta ja on siitä jopa leffakin tehty.
Jos tällä saralla mietteet ei mene yksiin niin parempi se on molemmille jatkaa tutustumisen jälkeen erillään.
Joo, paitsi että tähän vinoutuneeseen dynamiikkaan liittyy paljon muutakin kuin nuo makkarijutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas? Käykö hän baareissa? Kyllähän sieltä jonkun miehen mukaan aina saa, kun sanoo esim " olen todella hyvä ottamaan suihin"
Jos tuosta suhde syntyy niin onhan se hyvä taito. Kyllä mun mies ainakin tykkää kun osaan temput :)
Onko sekin väärin ja hoitoa pitäisi hankkia? Lol
Ei kai tuosta suhteesta ollu kyse. Ap käytti sanaa rakas? Eli jos mies vaihtuu koko ajan, niin onko se aina rakas? Onko se suhde ? Pano ?
-eri
Kyllä ap on ihan pelle. Anna nyt kaverin etsiä siippaa äläkä siitäkin ala valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se järvi soutamalla kulu!
Ja stigma vain sinkuilla.
Miten voi kulua enemmän kumppanin vaihtuessa versus sama jyystäjä kun käyttökerrat pysyy samana tai sinkulla vähemmän kun on viikkoja jossa ei ole tapahtumia.
Eletään 2022 jolloin halutessaan epätoivotut jälkeläiset on eliminoitu pois.
Bakteerikanta muuttuu.
Mulla on kaveri joka on ollut naimisissa vuodesta 96. Hän on 160 kiloinen ja kokee arvonsa suhdemarkkinoilla olevan sama kuin 30 v sitten.
Olen sinkku ja kaverini ajattelee minusta jotain tuollaista.. hän ei ymmärrä, miten en tuosta vain löydä normaalia suhdetta.
Jos hän olisi sinkku, olisi vielä vaikeampaa kun iskisi todellisuus vasten kasvoja.
Ei tuossa mistään rakkaudesta ole kyse. Projektiparisuhteiden harrastajat eivät edes tiedä, mitä rakkaus on. He tuntevat rakkautta lähinnä itseensä sekä ihastumisen, huuman ja kiiman tunteeseen. Se on ennemminkin addiktiota kuin mitään, mikä on rakkauden kanssa tekemisissä.
Ja mitä pidempään tuota harrastaa, sitä vaikeampaa on kyetäkään enää aitoihin, kestäviin, luottamuksellisiin ja syvällisiin parisuhteisiin. Siis oikeasti rakastamaan, arvostamaan ja kunnioittamaan ja olemaan itse luottamuksen arvoinen.
Ap, vaikuttaako tämä asia sinun elämääsi jotenkin? En vaan voi ymmärtää tällaista toisten ihmisten elämän ja elämäntapojen kyttäämistä ja arvostelua. Jos joku toinen elää eri tavalla kuin minä itse, niin mitä sitten?
Olet riippuvainen "tällaisesta"?
Kuvailen ihan normaalia parisuhdetta tuossa. Jotenkin hirveä ajatus, että kahden ihmisen liitto tai se että tunnustaa kaipaavansa kumppania, koetaan asiaksi jonka taustalla on persoonallisuushäiriö.
Ei kaikkea normaalia tarvitse tarkastella diagnoosien kautta eikä ap:n ystävä kuulosta sinulta.