Lähihoitajan työplajäys
Olen lähihoitajaopiskelija. Aikuis sellainen. Pitkään tehnyt aivan muuta ja nyt taloudellinen tilanne salli lähteä opiskelemaan. Vanhusspuoli on ajatuksissa. Harkat olen siellä puolen tehnytkin ja keikkatöitä myös. Heti on tullut ns. tulikaste tähän työhön. Keikkatöissä on paljon hoidettu koronapotilaita. Täyttä päivää eristyspuvuissa ja maskeissa. Migreeni monesti päivän päätteeksi. Hatun nosto heille jotka tuota tekevät joka päivä! Niin raskasta! Mutta vaikka tuon nyt kokenu ja valitettavaa kuolemaa sen rinnalla niin edelleen tunne että oikealla alalla olen ja opiskelen. Onko kenellekkään lähäriopiskelijalle tullut kattummus siitä että on lähtenyt sitä alaa lukemaan?
Joka ikinen päivä mietin että eikö ole tosiaan mitään muuta työtä kuin tämä. Alan vaihto jatkuvasti mielessä. Huonosti palkattua ja aliarvostettua työtä, ala-arvoista johtamista, työilmapiiri ja työolot ovat mitä sattuvat olemaan, useimmissa paikoissa ihan /c:stä. Pakkorokottamiset ja pakkotyö eivät tee alaa yhtään sen houkuttelevammaksi.