Rukoiletko?

Olen rukoillut että oikeus tapahtuu.

Sama. Se on ainoa kiintopiste elämässäni.

Kyllä ja paljon.

Välillä.

Kiintopisteet on kateissa rukoilevalla.

Millä tavalla se auttaa? Eikö ole sama mitä höpisee, mitään vastausta ei tule.

Jos joku siellä olisi, olisi se kyllä sen luokan psykopaatti etten minä ainakaan haluaisi herättää sen huomiota.

Ei sormeaan nosta kaikkien näitten kauheuksien eteen. Ja on nauttinut tästä ja monesta muusta näytelmästä täysin siemauksin. On joku "kaikkivaltias" mutta oikeasti on vain pelkkä munaton huijari suoraan sanoen. Maailma on kylpenyt veressä vuosisatoja ja tuhansia eikä loppua näy. Tämä nautiskelee.

Ei taida Jumala kuunnella kun ei lopeta Ukrainan sotaa.

En. En usko jumaliin, joten en usko rukouksiin.

Kyllä, iltaisin nukkumaan mennessä ristin käteni ja sanon mielessäni sanasen liittyen toiseen kaupunkiin opiskelemaan muuttaneeseen lapseni ja tietty myös kotona vielä asuvaan.

En tiedä uskonko tai mihin uskon, mutta saan siitä jonkinlaista rauhaa ja turvaa itselleni, siksi en kirkostakaan eroa vaikka esim.mieheni erosi pari vuotta sitten. Tuntuisi väärältä, koska haluan ajatella, että nuorena kuollut äitini jotenkin "näkee" nämä jo varhaisaikuiset lapseni, koska se maallinen näkeminen jäi niin kovin lyhyeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen rukoillut että oikeus tapahtuu.

Ei vissiin kauheasti ole auttanut.

En.

Kyllä rukoilen ja usein pitkin päivää tulee juteltua. En kyllä kans jaksaisi yhtään ilman Isää, Poikaa & Pyhää Henkeä. Siinä on elämä.

Mitä ihmettä se auttaisi?

Taitaa olla yhden suunnan linja.

Kyllä, päivittäin.

Kuuntelin tänään japaninkielistä ylistysmusiikkia ja rukoilin pitkästä aikaa. Rukoilin kielillä. Oli mahtavaa huomata, ettei Jumala ole antamaansa lahjaa katunut, vaan siellä se odotti syntejään katuvaa rukoilijaa. Rukous ei muuten ole aina anomista ja pyytämistä vaan Jumalan korottamista. Rukous muuttaa rukoilijaa itseään.

En. En usko jumaliin tai jeesuksiin tai mihinkään mitä voisi rukoilla.

Toisinaan.

Aika usein olen rukoillut kyllä itseni puolesta. Siis niin että eheytyisin.

En kuitenkaan tee tuota koskaan muiden tieten, suunnitellusti tai rutiininomaisesti. Silloin kun on rukoiltava, se tulee syvältä. Siis merkityksessä: en ainakaan tee sitä tekopyhyydestä.

Muutenkin häiritsee ajatus että pelkästään rukous muuttaisi asioita. Mutta rukous voi auttaa jaksamaan muuttaa asioita.

Rukoilen Jumalaa ja Jumalia.

On olemassa myös ns. hiljaista rukousta, jossa ei välttämättä tarvita sanoja. On sanottu myös että rukousnauhan mukana pitäminen on eräänlaista rukousta.

Itse tykkään protestanttisista (anglikaanisista) rukousnauhoista, niihin ei liity määriteltyjä rukouskaavoja.