Mitä ne metatyöt sitten ovat?

Mietitäänpä.

Sellaisia, mitä voi yhden tai kaksi päivää jättää tekemättä, muttei ikuisesti.

Ruokalista pitää suunnitella. Joskus voi nälkäänsä tilata pizzaa tai hakea nopsat valmisruoat koko perheelle, muttei joka päivä. Koska vanhemmat on myös vastuussa lasten terveydestä, pitäisi ruokalistan olla monipuolinenkin. Lisäksi oma kokemus on se, että miehet suunnittelee helposti ruokalistan ja ostaa ruoat kun näin sovitaan, muttei muista välttämättä aamupaloja, välipaloja tai iltapaloja, saati sitten eväsretkiä lasten päiväkoteihin ja kouluihin.

Päiväkotirepun sisällön ylläpitäminen on meillä ollut hankala juttu. Puhtaita riittävä määrä, säänmukaisesti. Likaiset pois, myös eväsretken jälkeen leivänjämät saattaa olla kokonaisen viikon mukana. Pissaiset vaatteet on pussissa repussa niin kauan kunnes haju tulee ulos asti. Tai sitten ne on nostettu pussissa pyykkikoriin saakka, muttei pääse pesuun asti.

Vaatehuolto yleisestikin. Vaatteita ei huolehdita ajoissa pesuun, vaan vasta kun niitä pitäisi pukea, muistetaan että pyykkikori on niin täynnä, että pursuaa yli jo.

Ennakkoon varustelun ajattelu hankalaa. Lapsen kenkiä mietitään vasta seuraavalle kelille, kun on sään vuoksi pakko hankkia. Ensimmäinen lämmin viikko keväisin kuljetaan hikisin varpain talvikengissä, koska lenkkarit on viime syksyltä pienet.

Ostetaan lapselle pyörä. Sitten vasta muistetaan, ettei voidakaan mennä pyöräilemään, kun ei ole kypärää. Sitten hankittua se, mennään kaupungille pyöräilemään ja kirjastolla ihmetellään huuli pyöreänä, ettei olekaan lukkoa. Ei mennä kirjastolle, vaan kotiin ja autolla lukko-ostoksille. Pyörän pumppu ostetaan vasta, kun ensimmäisen kerran jää kumit täyttämättä. Voi olla, että ensin on jätetty myös ostamatta siksi, että naapurilta lainattiin pumppua ensin, mutta toisella kerralla se ei enää sattunut olemaan kotona.

Talven tullen ostetaan heijastimia, hattuja ja muuta olennaista sitä mukaa, kun huomataan ettei aamulla näkynyt ollenkaan koulumatkalla ja meinasi jäädä auton alle.

Eli ei ennakointia, vaan aina vähän myöhässä reagoidaan. Ei nähdä kokonaisuutta vaan se selviää pala palalta, mitä asiaan sisältyy.

Jos kouluun pitää viedä luistimet, mies toteaa edellisenä iltana, ettei nämä vanhat mahdu lapsen jalkaan.

Sen sijaan usein mainittuja talon ja pihatöiden sekä autojen huoltotoimia mitä näissä keskusteluissa aina muistetaan mainita, eivät jätä tekemättä.

Meillä on jaettu niin että kumpikin hoitaa omat autonsa ja yhdessä ilmastointityöt sun muut.

Miksi minä ehdotan silti aina sopivaa aikataulua niille ensin? Huomautan nurmikon leikkuusta ensin, olen syksyisin se joka etsii haravat esille. Muistutan hakemaan multaa ja ruohonsiemeniä, varaan nuohoojan. Tiedän etten ole ainoa, mutta miksi miehet mainitsevat nämä keskusteluissa, että he huolehtivat?