Ystävän menettäminen ottaa koville

Hei,

Lohdutuksen sanoja kaipaan! Olin hyvin läheinen ystäväni kanssa ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Meitä yhdisti mm. harrastukset ja elämäntilanne; olimme molemmat sinkkuja. Ja ihan keski-ikäisiä molemmat. Sitten hän alkoi seurustella, emmekä ole sen koommin juurikaan olleet tekemisissä. Viimeisestä tapaamisesta on yli puoli vuotta.

Olen kysynyt, missä mennään ja ilmaissut, että tilanne tuntuu surulliselta. Vastaus on, että kaikki on ok ja on vain kiire ja keskustelu tyrehtyy siihen. Ymmärrän, että ajankäyttö muuttuu kumppanin myötä, mutta en ollut valmis tällaiseen hylkäämiseen. Itse olen seurustellessani arvostanut myös muita ihmissuhteitani. Tunnen surua, enkä oikein pääse tästä yli. Minulla on muitakin ystäviä, mutta jotenkin jumitan nyt vain tässä. Joten apua, apua.