Meillä kummitteli lapsuudenkodissa

Asuimme omakotitalossa Lapissa.
Yöllä heräsin kun äiti ja veljeni ja hänen kaveri seisoivat pesäpallomailat kädessä ja valot pimeänä keittiössä. Mene nukkumaan ,sanoi äiti ja oli huolestuneen näköinen.
Lapsena muistan kuin äiti sanoi tarkkaan ,että saunan verhot pitää laittaa kunnolla kiinni. Ihmettelin. Kuka siellä pimeässä voisi olla ja ketä kiinnostaa.....
Pikkuhiljaa muutin pikkupuolelle ja useat yöt kuulin ,luulin kuvittelevani,kun joku hakkasi puita. Kello oli 2 yöllä. En tietenkään uskaltanut mennä katsomaan. Aamulla kerroin äidille ,että kuulin kun joku hakkasi puita. Äiti sanoi että olen uneksinut.
"Kissat" kiersivät pikkutaloa, lumessa narahteli aivan selvään. Ihan kuin joku olisi kävellyt ja nuohannut talon seinää vasten.
En ymmärtänyt miksi edelliset vuokralaiset, kaksi isoa nuorta rakennusmiestä ,hankkivat pesäpallomailat ja pitivät pikkupuolen eteisessä. Yhtäkkiä oli jokaisella pesäpallomaila . Yläkerran perheellä myös.
Alue mihin talomme oltiin rakennettu oli sotatanner. Aikuisena sain vasta tietää, että useampi on kuullut nuo nuohaukset, lumessa kävelevän äänet, Ja sekä yläkertaan että pikkupuolelle on tullut rappuja ylös "joku", vaikka ovet oli lukittuina.
Meidän jälkeen taloon muuttaneet ovat joutuneet erilailla vaikeisiin tilanteisiin. Eräs putosi rapuista ja joutui rullatuoliin. Tonen perhe, puoliso kuoli aika heti kun muuttivat taloon, sydänkohtaus ja nuori nainen sairastui vakavasti aika pian muuton jälkeen.

Muistan kun pelkäsin ja kuulin ääniä ulkoa yöllä. Ikkunat matalalla ja tietty pelotti teini-ikäistä.
Tästä on jäänyt pimeän pelko .Pieni yölamppu valaisee kotini.