Ihmiset joilla on ollut "aina" sama kaveriporukka
Kuinka se on mahdollista? Eikö se vaadi myös jonkinlaista kontrollia, että piiri pysyy samanlaisena? Ihmiset myös muuttuu. Lisäksi eikö siihen porukkaan kuuluvat halua tutustua uusiin ihmisiin, tai lähteä porukasta? Tuntuu epätodennäköiseltä, että on ollut peruskoulun samassa paikassa ja se olisi niin vahvasti yhdistävä asia, että haluaa pitää kaveripiirin samanlaisena kuin se on silloin ollut.
Kommentit (10)
Ihminen muuttuu vähän ja etsii positiivista muutosta. Onko porukka liiankin tiivis tuossa tapauksessa? Ellei ole samanhenkinen.
No mulla on näin, lähinnä sen takia että olen ujo ja etenkin näin aikuisempana huono tutustumaan uusiin ihmisiin niin syvällisesti että ihan oikeasti ystävästyisi. Yhden kaverin olen onnistunut saamaan töiden kautta näin aikuisella iällä. Muut ystäväni ovat jo lapsuudesta/peruskoulusta asti olleet, mutta enpä toisaalta valita kun näin kolmekymppisenä on ihanaa että on sellaisia ystäviä, jotka tuntee jo melkein koko elämän ajalta. Kaikki ystäväni ovat myös ns. Sydänystäviä, siis niin läheisiä että voisin puhua heille mistä vaan ja aidosti välitetään toisistamme. Heidän seurassaan on tosi helppo olla, kun ei tarvitse esittää mitään tai pelata mitään "pelejä".
On minullakin samat kaverit kuin lapsena, mutta on niiden lisäksi tullut muitakin. Lapsuudenkaverit ovat vähän niin kuin sisaruksia.
Mä taas olen alkanut näin nelikymppisenä huomata että lapsuudenkaverini ei ole mua kohtaan kovinkaan mukava, onkohan koskaan ollutkaan mutta ei ainakaan pitkiin aikoihin. Jopa jonkin tasoista narsismia ja sitten kun muistelee yhteistä historiaa niin onhan sielläkin aika erikoisia tempauksia mukana. Pakostakin tullut vähän etäisyyttä nyt mukaan.
joo, tunnen yhden kaveriporukan, alkanut ensin eskarissa, sitten samalla luokalla, sieltä lisää pari tyyppiä. Sitten yläkoulusta muutama lisää, harrastusten kautta loput.
Hauskaa pitävät koko porukalla, osina, muuttuvina komboina. Kiva tälleen seurata miten se ameeba muuttuu, tulee kumppaneita ja lapsia jne, mutta se ydinporukka alakoulusta ja eskarista, pysyy samana.
Minulla on näitä lapsuudenkavereita vaikka porukka ei niin tiivis olekaan. Näihin ihmisiin voi aina luottaa, pysyvät aina ystävinä vaikka ei usein näkisikään. Minusta on inhottavaa jos ystäviä tulee ja menee.
No meillä on ollut neljän hengen porukka kasassa nyt 45 vuotta. Onhan meillä muitakin kavereita kaikilla mutta ydinryhmä ollaan me neljä.
Saman huomasin joskus että lapsuudenystävänihän ei ole kauhean luotettava sittenkään, ja jopa nälvi minua välillä. Toisaalta on se raja vähän hiuksenhieno että milloin se on vaan kiusoittelevaa läppää ja milloin oikea piikki.
Vierailija kirjoitti:
Saman huomasin joskus että lapsuudenystävänihän ei ole kauhean luotettava sittenkään, ja jopa nälvi minua välillä. Toisaalta on se raja vähän hiuksenhieno että milloin se on vaan kiusoittelevaa läppää ja milloin oikea piikki.
Samoin mun ulkonäöstä on tehty muka hyväntahtoista läppää. Jos itse tekisin saman, siitä suututtaisiin verisesti.
Voihan sen kaveriporukan lisäksi olla muitakin ystäviä ja kavereita.