Lue keskustelun säännöt.
Lannistava yksinäisyys pienen lapsen äitinä
17.04.2022 |
Olen aina ollut introvertti, viihtynyt yksin ja puolisoni kanssa. Aina on kuitenkin ollut myös ns. kavereita ja työtovereita. Tilanne on ollut mieluinen eli että saa sillon tällöin tavata muita mutta hyvällä omallatunnolla viettää lähinnä aikaa kotona ja töissä. Näin meni vuosikausia, kunnes saimme lapsen, mikä on tietysti ihana asia. Tuli myös korona-aika, jonka seurauksena menetin pitkäaikaisen työni ja harrastusporukka hajosi eikä sitä saa enää takaisinkaan eikä sen ydinaihekaan sinänsä enää ole elämässä ajankohtainen. Jäin vauvan kanssa mottiin kotiin, puoliso teki työmatkoineen pitkää päivää töissä. En käynyt yksin 1,5 vuoteen yhtään missään. Nyt, kun lapsi on jo taapero on ollut antoisaa leikkipuistoissa jutella muiden vanhempien kanssa mutta mitään sen suurempaa suhdetta kehenkään ei ole kehittynyt. En ole mikään tyrkky, joka osaisi heti orkestroida jotain tekemistä uusien lapsi-äiti-tuttavien kanssa. Taaperoni menee pian päivähoitoon ja minulla alkaa työnhaku. Koen olevani aivan pohjattoman yksinäinen, vaikka lapsesta ja puolisosta olen totta kai kiitollinen. Mutta nyt, kun olisi ehkä joskus mahdollistakin, minulla ei ole ketään kenen kanssa mennä vaikka lasilliselle tai kahville. Se tuntuu pahalta ja siltä että olen jotenkin pudonnut siltä pieneltäkin sosiaaliselta kärryltä, jolla aiemmin elämässä köröttelin.
Kohtalotovereita? Tuntuu, että kaikilla muilla on äitikavereita ja vertaistukea ja sopivasti omaa elämää.
Kommentit (25)
Sellaista se on, kun ei hoida niitä ihmissuhteita eikä ota vastuuta mistään sosiaalisista tilanteista tai niiden järjestämisestä. Mielellään tullaan porukkaan mukaan, silloin kun itsellä on sopiva hetki, mutta mitään ei järjestetä itse eikä anneta itsestä mitään muille. Nyt olet siinä tilanteessa, että sinun täytyy hoitaa sosiaaliset kuviosi ihan itse.
Ota yhteyttä entisiin työ- ja harrastuskavereihin. Nyt en tarkoita porukkaa vaan ihan yksittäisiin ihmisiin. Kerro että olet jäänyt kaipaamaan ja haluaisit taas tavata, kutsu kotiisi tai johonkin menoon. Voi olla, että aika on mennyt ohitse, mutta pieniä riskejä täytyy ottaa, jos haluaa luoda ja ylläpitää ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, kun ei hoida niitä ihmissuhteita eikä ota vastuuta mistään sosiaalisista tilanteista tai niiden järjestämisestä. Mielellään tullaan porukkaan mukaan, silloin kun itsellä on sopiva hetki, mutta mitään ei järjestetä itse eikä anneta itsestä mitään muille. Nyt olet siinä tilanteessa, että sinun täytyy hoitaa sosiaaliset kuviosi ihan itse.
Ota yhteyttä entisiin työ- ja harrastuskavereihin. Nyt en tarkoita porukkaa vaan ihan yksittäisiin ihmisiin. Kerro että olet jäänyt kaipaamaan ja haluaisit taas tavata, kutsu kotiisi tai johonkin menoon. Voi olla, että aika on mennyt ohitse, mutta pieniä riskejä täytyy ottaa, jos haluaa luoda ja ylläpitää ihmissuhteita.
Ei hoida ihmissuhteita? Itse olen tuo, joka ehdottaa kavereille näkemistä ja vastauksena "en osaa vielä sanoa tosta päivästä". Väkisinkö niille kavereille pitäisi kylään mennä?
Vierailija kirjoitti:
Ite löysin kohtalontovereita facebook vauva (vuosiluku tähän) ryhmästä kun olin vielä raskaana ja jäämässä yksinhuoltajaksi. Suosittelen etsimään oman kaupungin fb ryhmistä ja ehdottamaan jotain miittiä missä äidit voi kahvitella. Tsemppiä!
Kiva idea, jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta minulla on ikävä vanhoja kavereitani :(
Oletko käynyt MLL:n kerhoissa ym. tapaamisissa missä muita äitejä ja lapsia?
Ite löysin kohtalontovereita facebook vauva (vuosiluku tähän) ryhmästä kun olin vielä raskaana ja jäämässä yksinhuoltajaksi. Suosittelen etsimään oman kaupungin fb ryhmistä ja ehdottamaan jotain miittiä missä äidit voi kahvitella. Tsemppiä!