Lue keskustelun säännöt.
Olenko säälittävä kun sanon lapselle että minä kerron isille
12.04.2022 |
8-vuotias lapsi on ruvennut olemaan tosi itsepäinen enkä saa häntä nykyään tottelemaan. Tai useimmiten tottelee, mutta liian usein ei. Minä olen mielestäni muuten hyvä äiti mutta en osaa olla jämäkkä. Inhoan riitelyitä ja väittelyitä. Isänsä taas on tosi jämäkkä. (Olemme eronneet) Nykyään väsyneenä olen sanonut lapselle että "jos et tottele, niin puhun isin kanssa tästä, koska hänkin on huoltajasi." Tämän jälkeen lapsi vakavoituu, ja tottelee aina välittömästi. Inhoan aina itseäni tuon sanottuani, koska valitsen ikään kuin helpoimman tien. Miten väärin/vahigollista/säälittävää tuo mielestänne?
Kiitos vastauksista, ja anteeksi heikkouteni:)
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta ei saisi pelotella, siitä voi tulla traumoja. Ja sana "huoltaja" ei saisi käyttää, se on liian virallinen lapselle ja hämmentävä - kuin joku ulkopuolinen tyyppi. Se sana isä tai nimi riittää yleensä. Älä vaadi lapselta liikaa ja opettele sanomaan lyhyesti mitä pitää tehdä jos ei osaa, ei ikäviä yllätyksiä, sama kuin ennen. Mene leikkimielellä, mielikuvituksella - asiat jotka lapsi ymmärtää, perustele jos kysyy. Mihinkään riitelyyn ei tarvitse lähteä, se vaan pahentaa asioita. Lapsi väsyneenä kiukuttelee, nälkä tai ota selvää mikä on hätänä, lohduta. Voiko illalla lukea kirjaa. Jotain kivaa jota odottaa.
Ihan oikeinhan tuo on. Toisenkin huoltajan tulee tietää, jos lapsi on ollut uppiniskainen toisella huoltajalla ollessaan.
Mä käytän tuota myös. Olen itsekin jämäkkä ja pidän rajoja, mutta lapsi tottelee silti lähihuoltajaansa paremmin. Eihän se kivalta tunnu omaankaan suuhun, mutta välillä ei auta muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että kerrot lapselle ettei auktoriteettisi ole riittävä. Et usko itsekään itseesi kasvattajana.
Itselle ei ole tullut mieleenkään sanoa noin. Mut tuota varmaan eroperheissä käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä olet tyypillinen kusipää äiti, joka jättää isälle pahan poliisin roolin. Itse saat sitten vietellä laatuaikaa lapsen kanssa.
Mihin häipyi minun kommentti? Olen luotiaukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä, että itsekin huomaat olevasi säälittävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh "perheiden" taso on juuri tuollainen. Opettajana huomaan lapsista koulussa selvästi ne, jotka tulevat yh "perheistä".
Et ole säälittävä. Jos kyseessä ei ole se, että lapsi pelkää isäänsä, vaan tosiaan kuuntelee enemmän tämän jämäkkyyden takia, niin miksi sitä ei hyödyntäisi. Monet lapset menevät hunningolle juuri sen takia, että ei ole vahvaa isähahmoa ja äiti luulee pystyvänsä omaksumaan molemmat roolit. Jos lapsella kerran on se isä, niin miksei hänkin voi auttaa kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeinhan tuo on. Toisenkin huoltajan tulee tietää, jos lapsi on ollut uppiniskainen toisella huoltajalla ollessaan.
huoltajien välinen kommunikaatio on eri asia kuin lapselle uhkailu ja vastuun siirtäminen toiselle
Olet kantelupukki! Pitääkö kukaan niistä?
On säälittävää ja harmillista sekä haitallista.
Vaikka isäni ei koskaan ollut väkivaltainen tai siten ankara niin silti pelkäsin häntä koska äitini aina sanoi "odotas vaan kun isäs kuulee!" jne.
Ei hyvä.