G.jättäisitkö hyvän työn ja lähtisit opiskelemaan kahden lapsen yksinhuoltajana?

Tai jos olisi hyvät säästöt jemmassa niin sitten.

ja mihin uuteen ammattiin olisin valmistumassa. En todellakaan tuossa tilanteessa jättäisi oikeasti hyvää työtä opiskellakseni johonkin työllistymismahdollisuuksien kannalta epärealistiseen ammattiin (tyyliin arkeologi), mutta sinänsä kyllä kannatan eteenpäin pyrkimistä. Jos luulee että kaikki uravalinnat on muka tehty kolmeenkymppiin mennessä, on täysin väärässä.

Eli jos pärjäät taloudellisesti ja jos tukijoukot on olemassa. Tarvitset paljon käytännön apua lasten kanssa joten jos vaan lapsenvahteja ja muita auttajia on niin siitä vain. (Olen tosin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, eli realistiset mahdollisuudet töihin on tietysti oltava opiskelun jälkeen.)

ap

se opiskelu olisi suht. lyhytaikaista ja saavuttaisin sillä esim. merkittävästi paremmat tulot tai paremmat työajat, niin voisin ajatella lähteväni opiskelemaan. Sittenhän se hyödyttäisi myös lapsiani. Mutta jotenkin se opiskeluajan toimeentulo pitäisi turvata.

Taloudellisesti elämä tietysti on välillä tiukkaa, mutta kun tinkii kaikesta omasta kulutuksesta eivät lapset siitä kärsi. Aikuisopintoraha on saman suuruinen kuin ansiosidonnainen työttömyystuki. En kyllä enää muista millaiset ehdot tuossa on.



Ei opiskeleva äiti sen enempää tukiverkkoja tarvitse kuin työssä käyväkään.

mitä määritelmä "hyvä työ" tarkoittaa ja pitää sisällään.



Jos työ on hyvä siten, että se tarjoaa haasteita, kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia sekä vähintään kohtuullisen palkan, olisi kynnys korkea. Jos työ ei kuitenkaan millään tavalla innosta tai kiinnosta voisin harkita -helppo päätös ei silti olisi. Todennäköisesti yrittäisin opiskella töiden ohessa.



Jos työ on hyvä vain palkkauksen osalta, mutta ei esim. tarjoa etenemismahdollisuuksia tai motivoi millään tavalla, voisin lähteä opiskelemaan. Riippuisi tosin myös aikaisemmasta koulutustausta sekä koulutuksen pituudesta -ja toki uuden koulutuksen "lopputuloksesta".



Todennäköisesti miettisin kuitenkin ensin miten voisin kehittää nykyistä osaamistani töiden ohessa tai yhdistää työn ja opiskelun. Harkitsisin mahdollisesti myös työpaikan vaihtamista uusien opintojen vaihtoehtona. Täysin uuteen, kokopäiväiseen koulutukseen en enää kovin helposti lähtisi.



Opinnot yh:na eivät ole helpoin ratkaisu, mutta toki ne avaavat aina uusia mahdollisuuksia. Omalla kohdallani opinnot oli erittäin onnistunut valinta, mutta lähtökohdassa minulla ei ollut hyvää työtä. Nyt kynnys uusiin pitkiin opintoihin on korkealla, vaikka kiinnostusta riittäisikin.



terv. 2 lapsen yh, yliopisto-opiskelija ja nykyisin hyvässä työssä.