Itsekeskeistä tai liikaa vaadittu?
Minulla on täysi-ikäisiä lapsia joita parhaani mukaan autan, tuen ja olen iloissa ja suruissa mukana. Kerron heille usein, että rakastan ja ovat tärkeitä, halaan. Onko nyt sitten vaihdevuosioireista kyse vai mistä mutta tunnen pahaamieltä kun lapseni eivät koskaan sponttaanisti halaa minua tai kerro, että minäkin olen tärkeä. Aiemmin en siis ole tuntenut näin ja veikkaan, että kyse vaan hormooneista. Miten sinä kerrot tai osoitat äidillesi, että tykkäät hänestä <3
Kommentit (5)
kyllä minä halasin ja kerroin rakastavani vielä täysi-ikäisenäkin. Kun äiti menehtyi olin pitämässä kädestä kiinni ja äiti lupasi tulla vastaan kun on mun vuoro lähteä. Hyvin läheinen olin äidin kanssa.
En halaa. Kiitän kyllä. Äitini oli muuten ihan ok, mutta ei oikein osoittanut hellyyttä lapsuudessa. Toisin kuin jo edesmennyt isäni. Siksi äidin halaaminen on kovin vaikeaa :(
Kuinka paljo teillä lasten lapsuudessa halattiin ja kerrottiin, että rakastetaan. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka periytyvät lapsuudesta.
Kuinka paljo teillä lasten lapsuudessa halattiin ja kerrottiin, että rakastetaan. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka periytyvät lapsuudesta.
Olisko Kiitos yleisin?!