Lue keskustelun säännöt.
suruaika eron jälkeen
04.10.2015 |
onko sellaista oltava, että saa eron käsiteltyä? mun tilanteessa ero tuli miehen rakastuttua viinaan, mitään muita kolmansia osapuolia välillämme ei ollut. Nyt kun olen valmis eroon, ero vireillä, tein samalla profiilin nettideiteille... mietin vaan, että olisko tässä oltava joku suruaika, tai aika, jolloin kerää ittensä? Tulin vaan siihen tulokseen, että olen tuhlannut elämästäni turhaan jo vuosia miehen alkoholisimin ja monenlaisten ongelmien suhteen ja nyt haluan elämääni rakkautta, arvostusta ja normaalia parisuhdearkea jne.
kun olen nettideittimaailmassa seurannut menoa, niin hirvittää. mistä sitä voisi löytää järkevän, jalat-maassa olevan perusmiehen, ihan perheen isän vaan...
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet käsitellyt asiaa jo vuosia, anna mennä vaan. Kyllähän sitä suruaikaa suositellaan ja itsekin tässä suren jo monettako kuukautta lienee. Voihan sitä aloitella tutustumisia pikkuhiljaa.
No on suruaikaa ja suruaikaa. Jos on kerennyt sen suhteen aikana käsitellä asiat mielessään perin pohjin, niin ei sitä suruaikaa oikeasti edes tarvitse. Jos taas jotain on jäänyt hiertämään, kaivelemaan, tunne ei ole vielä kuollut vaikka eropäätöksen onkin jo tehnyt niin sitten on oikeastaan pakko pitää vähän omaa aikaa, ettei erehdy laastaroimaan.
Omalta kohdaltani esimerkiksi voisin kertoa kaksi ääripäätä. Ensimmäinen vakava suhde oli vähän myrskyisä ja lopulta päätyi eroon. Olin kuitenkin edelleen erittäin rakastunut eksään, vaikka suhteesta ei vain tullut mitään. Käytännössä toipumiseen meni yli vuosi, vakavaa suhdetta minusta ei ollut uudestaan aloittamaan pariin vuoteen. Sitten oli suhde nro 2, asuimme avoliitossa. Kerkesin toista vuotta miettiä että josko lähtisin, tunne oli laantunut kaverilliseksi, yhteinen tulevaisuus ei näyttänyt siltä mitä minä haluaisin elää jne. Punnitsin ja puntaroin asiaa, ensin tuntui että jos nyt koittaisi vielä että jospa kuitenkin tää tästä. Ajan mittaan tulin siihen tulokseen, että kyllä on kaikki jo nähty, tämä ei tästä muutu, minä en ole onnellinen enkä tässä onnelliseksi tule. Lähdin lopulta, enkä tosiaan tarvinnut minkäänlaista suruaikaa. Kaiken olin käsitellyt jo suhteen aikana. Sinänsä minulla ei ole pahaa sanottavaa eksästä, mutta ei meillä ollut sellaista yhteistä tulevaisuutta. Tämän suhteen jälkeen ei mennyt montaakaan kuukautta, kun jo löytyi nykyinen rinnalle ja lapsiperhe-elämää vietämme nykyään.