Jos tarpeeksi monta vuotta esittää olevansa onnellinen

Ootko mun sukulaissielu

Tiettyyn asioihin ei mun mielestä toimi esim onnellisuus

Ennemmin omalla kohdallani kun luopuu paineesta saada joku asia elämään ja tavallaan unohtaa koko tavoitteen niin asiat menee maaliin omalla painollaan. Sittenkin ottaa stressin mistä tahansa asiasta niin koko homma menee kädet ylhäällä rotkoon

Ei ainakaan mun kohdalla ole toiminut.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 18:54"]Niin onkohan sitä lopulta oikeastikin joskus? Enkä nyt tarkoita että yliteatraalisesti esittäisin, en todellakaan tee sellaista, mutta niin että alitajunta kuitenkin välillä muistuttaa minua hyvin kylmästi asioiden oikeista laidoista.

Sanotaanhan sitä niinkin että fake it 'til you make it, ja sehän oikeastikin voi tehota joihinkin osa-alueisiin elämässä, olen sen kokenut, mutta miten lie tämmöisessä kokonaisvaltaisessa. Ja mitä sen toisaalta väliäkään tässä suuressa maailmassa. Olen pelkkä pieni muurahainen keossa, enkä totta puhuen edes kovin tuottelias sellainen. Mua vaivaa suuri henkinen kodittumuus minne menenkään. Ja toisaalta mihin tahansa tartun, mihin tahansa voisin sen tehdä. Joskus mieleni rakentaa erilaisia elämiä näytille, joista yksikään ei ainakaan nyt ole avoin minulle. On sentään yksi paikka missä tunnen lähinnä olevani kotona, mutten koskaan täysin tätä nykyä.
[/quote]

Hyvin pitkälti samoja fiiliksiä.

En tiedä. Sellaiset 10v tässä olen nyt esittänyt eikä ainakaan vielä ole todeksi muuttunut. Välille ehkä tuntuu jopa vähän paskemmalta.

Jokohan luovuttaisi?

Sulla voi olla eksistentiaalinen kriisi, jossa mietitään etsitään elämälle tarkoitusta. Ei huolta se on hyvä asia!suosittelen lukemaan Viktor Franklin tuotantoa, esim kirja ihmisyyden rajalla. :) siinä kerrotaan asiasta, kuten olemisen tyhjyyden kokemisesta ja merkityksen ja tarkoituksen etsimisestä itse kunkin elämässä, ja itse en ikinä lue self helppiä ja tuo ei ole sellaista "tyhjää hömppää":) mielestäni.

Ei toimi. Jos olisin teininä ymmärtänyt kohdata pahan olon maton alle lakaisun sijaan, saattaisin voida niin paljon paremmin nykyään. Vuosia teeskentelin olevani onnellinen kunnes romahdin. Kohta 10 vuotta hoidossa, toistuvasti masennuksesta seuraavaan "eläen" :(

Kyllä toi voi auttaa jos et ajattele sitä teeskentelynä vaan alat oikeasti itsekin uskoa olevasi onnellinen. Onnelisuus kuitenkin tulee sisältäpäin, ajatuksistasi.

Tässä stoalainen viisaus

"Happiness depends upon the quality of your thoughts. " 

Onnellisuuden tavoittelu on vain trendihömppää, josta joku on luullut keksineensä elämäntarkoituksen. Et voi koskaan saavuttaa täydellistä onnellisuutta, joten jos tämä on tavoitteesi, niin tulet AINA pettymään ja romahtamaan.

Onnellisuuden tavoittelu on noussut päämääräksi ihmisten elämässä vasta n.90-luvulla. Tämä suuntaus on oikeastaan itsekeskeisyystrendin huipentuma - muulla elämällä ja muilla ihmisillä ei ole niin väliä, kunhan teet itsesi onnelliseksi.

Parasta onnellisuutta on ne pienet hetket, kun yht'äkkiä toteat olevasi levollisin mielin ja tyytyväinen juuri sinä hetkenä. Olkoot se sitten kiireetön aamu lämpimässä sängyssä, muutaman hetken kestävä upea auringonlasku tai ihana ilta hyvien ystävien seurassa.

Eikä kukaan edes sano tähän mitään, ja mitäpä sanomista tällaiseen toisaalta olisikaan. ap