Lue keskustelun säännöt.
Ei mitään yhteistä ystävien kanssa
30.09.2015 |
Minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään yhteistä ystävieni kanssa. En jaksa ottaa heihin enää yhteyttä. En muista milloin viimeksi olisin käynyt jonkun ystäväni kanssa oikeasti mielenkiintoisen keskustelun. Tuntuuko kenestäkään samalta? Pitäisikö väkisin pitää yhteyttä, vaikka ei jaksa?
Kommentit (5)
Miksi sä kutsut niitä ystäviksi? Ei mun mielestä tuo ole ystävyyttä. Vai onko sulle ystäviä automaattisesti kaikki, jotka sä tunnet tai olet joskus tuntenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihan sama ja niinpä ne ystävät sitten onkin pikkuhiljaa kaikki jäänyt. Enää on yksi, jonka kanssa edes välillä pidetään yhteyttä ja sekin tapahtuu vain netissä (somessa). En ole ikinä päättänyt, että nyt lopetan yhteydenpidon, mutta se on vaan tapahtunut ilmeisesti ihan luonnollisesti molemmin puolin, koska ei ole ollut oikein mitään yhteistä. Välillä saatan laittaa jollekin fb:ssa viestiä, että mitä kuuluu, mutta ei sieltä toisesta päästä koskaan kuulu mitään, jos en itse kysy.
Elämä käy aika yksinäiseksi, kun ei niitä uusiakaan tuttavuuksia ole tullut...
No joo tavallaan. En ole vuosiin nähnyt ketään ystävistäni, ei mulla ole mitään asiaa niille, mutta onhan ne olemassa, ei se ystävyys mihinkään katoa. En jaksa jutella ihmisten kanssa tai käydä kylässä, joten en pidä mitään yhteyttä. Kiva katsella kuvia facessa tai instassa, siinä kaikki. VApaa-aikanani olen mieluiten yksin.
Kyllä sitä kannattaa vähän pinnistellä, osin itsellä samoja kokemuksia, ehkä ystävät ajattelevat samoin meistä?
Vaihda kavereita, löytyisikö uusia esim. jonkun harrastuksen parista? Itselleni kävi juuri niin, että löysin uusia kavereita kun "hurahdin" yhteen harrastukseen, ja sen myötä jaettiin hyvin samantyylistä elämää muutenkin näiden ihmisten kanssa, riippumatta siis elämäntilanteistamme, jotka olivat hyvin erilaisia. Emmekä tosiaan puhuneet vain harrastuksesta, mutta sitä kautta luontevasti päästiin toistemme elämiin ja samankaltaisuus viehätti. Olen saanut hyviä ystäviä sitä kautta.
Sitten oli illanistujaiset "vanhojen" kavereiden kanssa, ja tajusin etten koe mitään yhteenkuuluvaisuutta heidän kanssaan. Se oli toisaalta surullista, toisaalta puhdistavaa, kun hyväksyi, että nämä ihmiset ovat kuuluneet yhteen elämänvaiheeseeni. Missään riidoissa emme ole ja ehkä vielä voin kokoontua heidän kanssaan, mutta tajusin vain hyvin selvästi, ettei meillä ole mitään yhteistä puheenaihetta. Meikit, bailut, jumppa, uusimmat reseptit, lasten koulukuulumiset; ei näistä vaan jaksa loputtomasti jauhaa.
Ehkä nykyinenkin kaveripiiri joskus tuntuu samalta, mutta sekin on sitten vaan hyväksyttävä.
Toki mulla on ne pari oikeasti läheistä ystävää lapsuudesta saakka, mutta he ovatkin kuin perhettä, eikä siinä puheenaiheiden kiinnostavuus merkitse mitään. :) Puhun siis vähän kevyemmistä ystävyyksistä/kavereista.