Odotan aina kauhulla vanhojen vanhempien soittoa, kun ei oo mitään halua kertoa heille mitään.

Joo, kaikkea paheksutaan ja päivitellään. Minunkin pitäisi heidän tavoin elää jossain viktoriaanisen moraalin ajassa.

Lisään vielä että minulla on täysin erilainen maailmankuva kuin heillä.

Voi ola, että lapsesi tuntevat, jos ei nyt niin mahdollisesti myöhemmin, samoin sinua kohtaan kuin miten nyt puhut vanhemmistasi.

Sinä et sitä välttämätt koskaan huomaa, luulet vain, että välit ovat hyvät.

Ajattelevat maailmasta niin eri tavalla ja se on kovin ahdistavaa kohdata heidät ja ne tapaamiset kestää maximissaan pari tuntia ja sitten lähden pois. Esim sellainen normaali asia että kaikki ei tykkää toisen leipomista piirakoista vaan ostaa mielellään valmiina, on äidilleni ongelma.

Olen kasvattanut lapseni eri tavalla kuin minut kasvatettiin niin tuskinpa tulee samanlaista olemaan. Vanhempani esim pihistelivät rahassa eikä mulla ollut paljon leluja tai mitään muutakaan. Emme matkustelee jne. Omille lapsille olen paljon ostellut kaikkea ja olen heidän kanssa matkustellut.

Lätinää uutisista ja säästä. Ehkä puhetta remontista tai istutuksista. Jos alkaa mennä ikäväksi, niin sitten alkaakin olla aika alkaa laittaa ruokaa tai pesemään saunaa.

Juttele muista aiheista. Sää, mitä näit jossain, joku yleisaihe ja pidä puhelu sopivan mittaisena. Kirjoita paperille. 

En jaksa miettiä mitä heille puhun enkä todellakaan kirjoita paperille yhtään mitään. Odotan vaan koska kuolevat.

Jos ei koskaan läheisiä välejä ollutkaan kuten mulla ettei vanhempani oo koskaan sanonut rakastavansa minua niin eiköhän se ole luonnollista ettei ole mitään juteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa miettiä mitä heille puhun enkä todellakaan kirjoita paperille yhtään mitään. Odotan vaan koska kuolevat.

Ihmettelen, että miksi sinulle viitsivät soitella. Vaikutat olevan aika ikävä ihminen jolla ei ole itsellä edes mitään puhuttavaa, eikä ilmeisesti mitään kiinnostuksen kohteita elämässä joista keskustelemalla saattaisit vanhempiesi mieltä piristää. Saattaa olla, että kuolet itse ennen heitä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevat maailmasta niin eri tavalla ja se on kovin ahdistavaa kohdata heidät ja ne tapaamiset kestää maximissaan pari tuntia ja sitten lähden pois. Esim sellainen normaali asia että kaikki ei tykkää toisen leipomista piirakoista vaan ostaa mielellään valmiina, on äidilleni ongelma.

Eikö olisi sinunkin aika kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä vanhempasi sellaisina kuin ovat. 

Miksi joku piirakka on sen arvoinen, että pitää pahoittaa mieli? 

Etkö pysty syömään äitisi leipomia piirakoita vai mistä kenkä puristaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei koskaan läheisiä välejä ollutkaan kuten mulla ettei vanhempani oo koskaan sanonut rakastavansa minua niin eiköhän se ole luonnollista ettei ole mitään juteltavaa.

Jos tehtäisiin gallup, niin monenkohan kohdalla on niin, että vanhemmat eivät ole sanoneet rakastavansa lastaan? Ei minun kotonani ollut edes tapana käyttää noin ylevää sanaa kuin "rakastaa". Ehkä on joskus puhuttu tykkäämisestä?

Mutta silti minulla oli hyvät, toimivat ja välittävät suhteet nyt jo kuolleisiin vanhempiini. Olihan niitä eroavaisuuksia kun oli eri sukupolvista kysymys, mutta ne yleensä on vain faktoja, minkä yli aikuiset pääsevät.

Olen vanhempieni kanssa oppinut hyvin luovimaan ja sensuroimaan omaa keskusteluani. Kyselen heidän kuulumiset, vointia ja tulevia tapahtumia. Olen enemmän kiinnostunut miten siellä menee ja lupaan auttaa, jos tarvitsevat apua jossain asiassa. Kerron minimaalisesti meidän elämän yksityiskohdista. Esim. Aikuinen poikamme sai uuden tyopaikan. Hän aloittaa kesäkuun alussa uudessa paikassa, valitettavasti en tiedä yksityiskohtia. "Mikko" soittaa itse ja kertoo lisää. Jne, jne.

Mistään parisuhde draamasta, tai taloudellisista ongelmista en kerro yhtään mitään. Ne eivät ole mitään vanhusten kahvikuppikeskusteluja, enkä halua meidän asioita juoruttavat ympäri sukulaisia. Yritän pitää pkekustelut aina positiivisina, sellaisina hyvän mielen puheluina. Ei jää paha mieli kenellekään.

Joo ja saa kuunnella kun kaikki maksaa niin paljon, ja eläkkeellä täytyy tulla toimeen vaikka rahaa on tilit täynnä, no perintöä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että minulla on täysin erilainen maailmankuva kuin heillä.

Eli, vanhempasi olivat nuukia rahan kanssa ja sinä hankit lapsillesi, mitä haluavat?

Vai mitä maailmankuvaa tarkoitat?

Omatkin vanhempani olivat nuukia, koska rahaa ei ollut paljon. Äiti ompeli meille lapsille vaatteet ja haettiin talven marjat metsästä ja potut kasvatettiin omalla pellolla (emme olleet maanviljelijöitä). Itse ostan tavarat kaupasta, mutta en usko, että oma maailmankuvani niin hirveän erilainen on verrattuna vanhempiini.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevat maailmasta niin eri tavalla ja se on kovin ahdistavaa kohdata heidät ja ne tapaamiset kestää maximissaan pari tuntia ja sitten lähden pois. Esim sellainen normaali asia että kaikki ei tykkää toisen leipomista piirakoista vaan ostaa mielellään valmiina, on äidilleni ongelma.

Miten karjalanpiirakoista saa ongelman? Eikö noihin voi suhtautua huumorilla?