39-vuotias vela ja uusi rakkaus.

Tuon pitkän VELA-ketjun innoittamana avaudun minäkin. Elin onnellisena yksin 36-vuotiaaksi. Tapasin itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen ja rakastuin. Avioiduimme ja olemme onnellisia. Ongelma vain, että mieheni on lapseton ja hänellä on jonkinlainen vauvankaipuu nyt herännyt. Itse taas rakkaudesta huolimatta en vain halua äidiksi. Ei ole oma juttuni. Mies siis ei mitenkään painosta minua ja aika iäkkäitäkin olemme molemmat. 

Haluaisin ehkä teiltä tuohon aikaisempaan ketjuun osallistuneilta kommentteja lasten luomasta syvemmästä elämän tarkoituksesta ja mistä jään elämässä paitsi. Ehkä oma ehdottomuutenikin arveluttaa, olisiko se todella niin kamalaa yksi lapsi tekaista.