Mummo piristyi hoivakodissa

Kyllä on. Meillä mummo lihoi melkein kymmenen kiloa ja alkoi "auttaa" hoitajia kaikissa hommissa.

Muutenkin olo ja elo parani huomattavasti.

Säännöllisesti siellä käy kampaaja ja jalkahoitaja ja leipovat yhdessä ja ulkoilevat.

Instassa on aina kuvia kaikista puuhista, mitä tekevät.

Minäkään en ymmärrä hoivakotien mollaamista.

Mutta ehä muutama mätä omena pilaa koko korin.

Ehä asia on niin, kuten tänä aamuna kaupassa kiittelin myyjiä hyvästä palvelusta, niin yksi myyjä sanoi, että metsä vastaa niinkuin sinne huutaa.

Kiitos kaikille ihanille hoitajille ja muille asiakaspalvelijoille.

Onpa ihana kuulla <3 Kiitos, kun jaoit tämän, omien sukulaisten (ja itsen) vanheneminen ahdistaa taas vähemmän!

Täällä ei pääse hoivakotiin ennen kuin riittävän sekaisin päästään. Tai sitten on muutama viikko elinaikaa.

Monesti pelkästään monipuolisempi ruokailu piristää huomattavasti kuntoa.

"Ehä asia on niin, kuten tänä aamuna kaupassa kiittelin myyjiä hyvästä palvelusta, niin yksi myyjä sanoi, että metsä vastaa niinkuin sinne huutaa."

Hmm. Monet vanhat ihmiset ei voi sille mitään, miten he esim. muistisairauden, masennnuksen, laitosapatian tai koti-ikävän (jos hiljattin tullut laitokseen) takia käyttäytyvät. Heitä on siis vähän huono syyllistää siitä että eivät jaksa olla kivoja ja aurinkoisia. Eikä voi olla hyvän hoidon ehto, että vanhus on sellainen. 

Toinen asia on, että usein ne karuimmat kokemukset koskee paljon huonokuntoisempia ihmisiä, lähes tai kokonaan vuodepotilaita. Monella paikkakunnalla ei edes pääse vanhainkotiin ennen kuin on vuodeosastokunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei pääse hoivakotiin ennen kuin riittävän sekaisin päästään. Tai sitten on muutama viikko elinaikaa.

Minä tuossa (2) kirjoitin mummostamme, joka asui yksin, kunnes 4 kotihoitajan käyntiä ei riittänyt ja on päästään sekaisin, kun oli pakko päästä hoivakotiin.

Silti kuvaukseni pitää paikkansa, vaikka kaikki asukkaat ovatkin sekaisin, mutta ihmisiä ovat siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

"Ehä asia on niin, kuten tänä aamuna kaupassa kiittelin myyjiä hyvästä palvelusta, niin yksi myyjä sanoi, että metsä vastaa niinkuin sinne huutaa."

Hmm. Monet vanhat ihmiset ei voi sille mitään, miten he esim. muistisairauden, masennnuksen, laitosapatian tai koti-ikävän (jos hiljattin tullut laitokseen) takia käyttäytyvät. Heitä on siis vähän huono syyllistää siitä että eivät jaksa olla kivoja ja aurinkoisia. Eikä voi olla hyvän hoidon ehto, että vanhus on sellainen. 

Toinen asia on, että usein ne karuimmat kokemukset koskee paljon huonokuntoisempia ihmisiä, lähes tai kokonaan vuodepotilaita. Monella paikkakunnalla ei edes pääse vanhainkotiin ennen kuin on vuodeosastokunnossa. 

En syyllistänyt vanhuksia, vaan usein meitä omaisia. Sorry, jos ilmaisin asian huonosti.(2)

Minulla on työntekijänä hyviä kokemuksia pienistä yksityisen ihmisen omistamista hoitokodeista. Isot firmat taas ovat olleet pelkkiä kidutuslaitoksia niin hoidettaville kuin hoitajille. Toki niissäkin on poikkeuksia, mutta itse en ole sellaista löytänyt.

Nuorena helposti ajattelee ettei ikinä haluaisi mihinkään hoivakotiin, mutta sitten kun on vanha, lapset muuttaneet pois aikoja sitten ja puolisokin ehkä jo kuollut voi mieli muuttua. Varsinkin kun alkaa olla sairautta, liikuminen vaikeaa, eikä muistikaan enää oikein toimi. Siinä vaiheessa voikin tuntua turvalliselta ja hyvältä saada seuraa ja elämää ympärilleen, ja jonkun joka auttaa arkisissa toimissa ja tuo ateriat ajallaan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei pääse hoivakotiin ennen kuin riittävän sekaisin päästään. Tai sitten on muutama viikko elinaikaa.

Minä tuossa (2) kirjoitin mummostamme, joka asui yksin, kunnes 4 kotihoitajan käyntiä ei riittänyt ja on päästään sekaisin, kun oli pakko päästä hoivakotiin.

Silti kuvaukseni pitää paikkansa, vaikka kaikki asukkaat ovatkin sekaisin, mutta ihmisiä ovat siitä huolimatta.

Ja ruoka tulee säännöllisesti, se on ravitsevaa ja joku vahtii. että se syödään. Aika iso asia vanhukselle nimenomaan, joka usein on kaiken maailman lääkityksilläkin.

Oma mummoni nukkui juuri pois 95 vuotiaana. Oli kyllä rautaisessa kunnossa ikäisekseen ja muisti toimi terävänä lähes loppuun asti. Mummoni oli ehdoton sen asian suhteen, että haluaa asua kotona loppuun asti. Mummo asui yksin, jäi leskeksi 25 vuotta aiemmin. Kotihoito kävi 3 kertaa päivässä ja me läheiset kävimme viikottain ja hoitelimme kauppa-asioita yms. Reilussa puolessa vuodessa tapahtui iso muutos, ensin mummo tippui sängystä ja sormi murtui, sitten kaatui aamulla sängystä noustessa ja päähän tuli tikkejä. Kyllä me yritettiin jo puhua Hänelle mahdollisesta muutosta yms. Vastaus oli ehdoton EI. Sitten meni kylkiluu ja viimeiseksi lonkka ja siitä ei enää toivuttu.

Kyllä oli hieno ihminen, ikävä on ❤

Vanhuksetkin voi tosiaan masentua, kun vain yksin ovat. Päivästä katoaa rytmi. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena helposti ajattelee ettei ikinä haluaisi mihinkään hoivakotiin, mutta sitten kun on vanha, lapset muuttaneet pois aikoja sitten ja puolisokin ehkä jo kuollut voi mieli muuttua. Varsinkin kun alkaa olla sairautta, liikuminen vaikeaa, eikä muistikaan enää oikein toimi. Siinä vaiheessa voikin tuntua turvalliselta ja hyvältä saada seuraa ja elämää ympärilleen, ja jonkun joka auttaa arkisissa toimissa ja tuo ateriat ajallaan eteen.

Itse todella toivon, että hoivakotiin pääsee sitten jos/kun olen vanha. Ihan kivalta ne ”loppuun asti kotona” puheet kuulostaa, mutta se totuus on usein ihan jotain muuta. Vanhus on kotonaan muistin menettäneenä ja yksinäisenä, peloissaan. Koti ei aina ole se paras ja turvallisin paikka. Niin moni sinnittelee ylityöllistetyn kotihoidon varassa, muutaman minuutin käynnin turvin 4xvrk ja lopun ajan olet yksin.

Ystäväni on töissä Iisalmelaisessa hoitokodissa ja se kuulostaa sellaiselta paikalta johon toivon itsekin joskus pääseväni, jos muistisairaus iskee.

On siis muistisairaille tarkoitettu.

Kävin taas mummoa katsomassa hoivakodissa. Vointi on nyt heikentynyt, mutta saa edelleen hyvää hoitoa ja vaikka hoitajat ovat todella kiireisiä hoitajapulan vuoksi, silti jaksavat hymyillä. Mummo itse kertoo viihtyneensä hyvin, mikä on tärkeintä.

Varmasti on huonoja hoivakoteja, joissa olosuhteet, kiire ja hoitajapula näkyvät vielä pahemmin.  En yhtään ymmärrä silti miksi on tämä juttu, että kotona loppuun asti oli mikä oli, koska kotihoito tulee halvemmaksi. Olen itse ollut töissä kotihoidossa ja toivoisin että tästä ajattelutavasta luovuttaisiin. Kotihoito voi tehdä vai niin paljon eli aika vähän. Ympärivuorokautinen hoito on kalliasarvoista ja todellinen lottovoitto!

Kunpa pappani pääsisi hoivakotiin. Pitkään on saanut nököttää sairaalasta... minne sitten sairaalasta kuskataankaan huonossa kunnossa olevia potilaita.

Vielä koronaa on ilmennyt siellä paikassa missä pappani nyt on. Pahalta näyttää hänen tilanne.

Taitaa varmaan olla, että pappani ei taida päästäkään mihinkään hoivakotiin, kun on nyt entisestään sairaampi.

Tasan ei mene onnen lahjat.

Meillä on 91v muistisairas mummo.

Asuu omassa osakehuoneistossaan, sekaisin kuin seinäkello.

Huimaa, pelkää varkaita ja haluaisi hoitokotiin.

Valitettavasti ei karkaile ulos alasti, joten kaupunki on ilmoittanut että on oikein hyvä asua kotona - hoitaja käy vaikka 10 kertaa vuorokaudessa piipahtamassa kotona.

Kaikki ei edes tajua, että hoivakodissa he voisivat voida paremmin. Mun mummo on sellainen joka vain kyyhöttää kotona vailla elämän iloa. Sitten jos häneltä kysyy haluaisiko hän sellaista muutosta elämään niin vastaus on ei. Hän haluaa elää kotonansa. Kiroo elämäänsä ja itkee kaiket päivät. Vähän ikävä olo on hänen puolestansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 91v muistisairas mummo.

Asuu omassa osakehuoneistossaan, sekaisin kuin seinäkello.

Huimaa, pelkää varkaita ja haluaisi hoitokotiin.

Valitettavasti ei karkaile ulos alasti, joten kaupunki on ilmoittanut että on oikein hyvä asua kotona - hoitaja käy vaikka 10 kertaa vuorokaudessa piipahtamassa kotona.

Kerro, mikä kunta kyseessä? Yleensä ihan sääntönä on, että paikan saa, jos 4-5 kotihoitokäyntiä ei riitä.

Nyt en ihan usko juttuasi.

T.hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Nuorena helposti ajattelee ettei ikinä haluaisi mihinkään hoivakotiin, mutta sitten kun on vanha, lapset muuttaneet pois aikoja sitten ja puolisokin ehkä jo kuollut voi mieli muuttua. Varsinkin kun alkaa olla sairautta, liikuminen vaikeaa, eikä muistikaan enää oikein toimi. Siinä vaiheessa voikin tuntua turvalliselta ja hyvältä saada seuraa ja elämää ympärilleen, ja jonkun joka auttaa arkisissa toimissa ja tuo ateriat ajallaan eteen.

Voi kun äiti ajattelisi näin. Mutta ei...itsepäisesti haluaa asua kotona ja olettaa että lapset tekevät hänelle kaiken, hirveä vääntö siitä että huolisi kotiapua jota todellakin tarvitsee ja jota saa. Silti ei meinaa pärjätä itse. Monta kertaa viikossa soittaa että jotain on hukassa ja pitää ajaa sinne etsimään,kukaan ei edes asu kovin lähellä. Kaikkien muiden pitää joustaa ja tehdä,hänen ei.Ei se taida kotoaan lähteä muuten kun kantamalla ambulanssiin viimeisen kerran. Yksinäinen on ja nirso millekään seuralle, muille kun lapsilleen.