Lue keskustelun säännöt.
Persoonan muutos miehellä
Ei enää tätä.
07.04.2022 |
Yhteiseloa jo yli 30v takana, miehellä ikää nyt 56-vuotta ja hän oli ennen kovin positiivinen leppoinen luonne.
Viimeisten vuosien aikana on vihaisuus, ärtyisyys, kärttyisyys astunut jokapäiväiseen elämäämme. Hän ei käytä steroideja/juo. Ihan selvinpäin jatkuvasti kärttyisästi solvaa tai kiroaa yksikseen tms. Ei masennusta.
Muuttuuko ihmisen persoonallisuus yli 50 vuoden jälkeen? En jaksa enää tätä pelkoa ja kananmunankuorilla kävelyä, suuttuessaan rikkoo tavaroita, seiniä ikkunoita ja pelkään ja välillä tunnen niin pahaa oloa henkisesti etten pysty edes nukkumaan enää samassa huoneessa. Aikani jaksoin kysellä, pyytää puhumaan, tehdä yksin kaikkikotityöt ja hänen tehtäviään joita tarvitsee työssäkin.
Enää en koe jaksavani tässä suhteessa.. Eilen en enää jaksanut kunnolla tyhjentää astianpesukonetta astioista, sen jälkeen kun valmistin ruuat ja katoin pöydän, sekä keräsin kaiken astanpesukoneeseen. Miten voimani vain loppuvat näin? Voiko jokin persoonan sairaus tehdä jatkuvasti kärttyisäksi ja vihamieliseksi kohtaani. Masennus poissuljettu. Ei lähde keskustelemaan, eikä halua puhua minulle. Kohtelee kuin ilmaa.
Pahinta on tämä jatkuva henkinen pelko milloin hän taas huutaa, raivoaa, hajoittaa taloamme, ja tuntuu etten enää uskalla elää.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on miesten vaihdevuodet. On kumma miten vähän sitä on tutkittu. Mutta ota nyt hyvä ihminen puheeksi miehen kanssa tuo. Patista lääkäriin ja kerro, että et jaksa tuota kärttyisyyttä enää.
Kuulostaa nyt kyllä joltain dementialta tai alzhaimerilta. Tuollainen ei ole normaalia. Testiin nyt, että katsoo hormonit ja mahdollisen alkavan muistisairauden.
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvaimen oireina on mm persoonallisuuden muutokset esim ärtyisyys, raivostumiset ja saamattomuus. Omalta mieheltäni löytyi aivosyöpä ja muistan miettineeni ennen diagnoosia, että mies oli aivan eri ihminen aiemmin. Mukavasta, iloisesta ja ystävällisestä miehestä oli tullut välinpitämätön, herkästi raivostuva ja sulkeutunut.
Meillä oli kerran osastolla pitkäaikaisessa hoidossa eräs henkilö ja tämä alkoi yhtäkkiä riehua ja siitä tuli hyvin agressiivinen. Kun oli kerran oman huoneensa laittanut osittain säpäleiksi niin toimitettiin tarkempiin tutkimuksiin ja löytyi aivokasvain. Siirtyi siitä samantien saattohoitoon ja kuoli muutama viikko myöhemmin. Joten kyllä näissä äkillisissä persoonan muutoksissa pitää reagoida ja jos ihmisen perusluonne muuttuu aivan täysin. Se ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivosairaus tulee mieleen. Lääkäriin pitäisi mennä. Mieti kuitenkin omaa turvallisuuttasi henkistä ja fyysistä. Miehesi kuulostaa arvaamattomalta.
Vierailija kirjoitti:
Aivosairaus tulee mieleen. Lääkäriin pitäisi mennä. Mieti kuitenkin omaa turvallisuuttasi henkistä ja fyysistä. Miehesi kuulostaa arvaamattomalta.
Parasta tosiaan olisi hommata oma asunto ja järjestää sieltä käsin mies tutkimuksiin. Samaan tilaan ei kannata jäädä tuollaisen kanssa. Jos mitään vikaa ei löydy niin ei tuollaisen ihmisen kanssa joka tapauksessa voi elää, pitää itseäänkin ja omaa terveyttään ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies muuttui sen jälkeen kun täytti 40v. Ennen niin hauska, huumorintajuinen ja leppoisa mies, muuttui ärsyyntyneeksi, tiuskivaksi ja haluttomaksi tekemään mitään. Se ei riehunut, eikä ollut pelottava, mutta persoonallisuus muutui todella ankeaksi. Avioeroon päättyi sitten meidän suhde, kun olin sitä 2v. ensin katsonut. Uskon että sillä oli vaihdevuodet ja ikäkriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvaimen oireina on mm persoonallisuuden muutokset esim ärtyisyys, raivostumiset ja saamattomuus. Omalta mieheltäni löytyi aivosyöpä ja muistan miettineeni ennen diagnoosia, että mies oli aivan eri ihminen aiemmin. Mukavasta, iloisesta ja ystävällisestä miehestä oli tullut välinpitämätön, herkästi raivostuva ja sulkeutunut.
Meillä oli kerran osastolla pitkäaikaisessa hoidossa eräs henkilö ja tämä alkoi yhtäkkiä riehua ja siitä tuli hyvin agressiivinen. Kun oli kerran oman huoneensa laittanut osittain säpäleiksi niin toimitettiin tarkempiin tutkimuksiin ja löytyi aivokasvain. Siirtyi siitä samantien saattohoitoon ja kuoli muutama viikko myöhemmin. Joten kyllä näissä äkillisissä persoonan muutoksissa pitää reagoida ja jos ihmisen perusluonne muuttuu aivan täysin. Se ei ole normaalia.
Meille tuli sairaalan osastolle myös näin käyttäytyvä. Kotona oli asunut puolison kanssa. Aivokasvain löytyi, hänkin eli lyhyen aikaa enää. Omaisilla ja hoitajilla oli täysi työ vahtimisessa, lääkkeet eivät auttaneet tuhoamisvimmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvaimen oireina on mm persoonallisuuden muutokset esim ärtyisyys, raivostumiset ja saamattomuus. Omalta mieheltäni löytyi aivosyöpä ja muistan miettineeni ennen diagnoosia, että mies oli aivan eri ihminen aiemmin. Mukavasta, iloisesta ja ystävällisestä miehestä oli tullut välinpitämätön, herkästi raivostuva ja sulkeutunut.
Meillä oli kerran osastolla pitkäaikaisessa hoidossa eräs henkilö ja tämä alkoi yhtäkkiä riehua ja siitä tuli hyvin agressiivinen. Kun oli kerran oman huoneensa laittanut osittain säpäleiksi niin toimitettiin tarkempiin tutkimuksiin ja löytyi aivokasvain. Siirtyi siitä samantien saattohoitoon ja kuoli muutama viikko myöhemmin. Joten kyllä näissä äkillisissä persoonan muutoksissa pitää reagoida ja jos ihmisen perusluonne muuttuu aivan täysin. Se ei ole normaalia.
Ehdottomasti kannattaa tutkia tarkemmin jos luonne muuttuu radikaalisti. Oma mieheni ei suostunut tutkituttamassa päätään koska kipuja ei ollut ja fyysinen kunto hyvä. Omaa persoonallisuuden muutosta ei ehkä itse huomaa yhtä hyvin kuin läheiset. Mieheni luonne muuttui vähitellen parin vuoden aikana mutta onneksi ei ikinä mennyt fyysiseksi väkivallaksi. Yritin patistaa lääkäriin mutta vasta epilepsiakohtauksen jälkeen tehdyissä kuvauksissa paljastui aivokasvain, johon mieheni kuoli vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä ja pelottava on ihmisen luonteen muutos. Hän osaa kuitenkin olla muiden ihmisten seurassa ns.mukava ja kukaan ei arvaisi kuinka muuttuu kun olemme kaksin.
Vähän epäilen aivokasvaimen mahdollisuutta, sollä kykenee näyttämään ystävällistä ja normaalia käyttäytymistä kun on esim.tuttaviensa, tuntemattomien tai omia asioita hoitamassa eli katselemassa työkaluja tms. Joten käytös näkyy vain minulle ja hän ei solvaa ketään toista kasvokkain, ei raivoa muiden nähden.
Olen katsonut tilannetta ja huomaan että nämä ikävät asiat osuvat kohdalleni ja en ole edes keskustelun arvoinen. Kummaksun sillä autan ja teen kotityöt, mutta olen väsynyt tähän vihamieliseen ilmapiiriin ja kananmunien kuorilla kävelyyn ettei hän vaan huutaisi. Jätin omat opintoni, sillä hänellä oli aina minulle tehtäviä omien tehtävieni aikaan, väsyin ja olen uupuneena nyt sairaslomalla 1kk:tta. Meillä on kaksi kaunista kissaa joita rakastan ja hoidan. Usein hän uhkaa heittää minut ulos, asunto on hänen nimissään, elämä on kuin nuoralla taiteilua hänen seurassa.
Hyviä ajatuksia tutkia aivot, mutta voiko aivosairas esittää tietoisesti kaikille muille tapaamilleen kuinka mukava ihminen on, sillä tätä ei näytetä kodin ulkopuolella.
Aivokasvaimen oireina on mm persoonallisuuden muutokset esim ärtyisyys, raivostumiset ja saamattomuus. Omalta mieheltäni löytyi aivosyöpä ja muistan miettineeni ennen diagnoosia, että mies oli aivan eri ihminen aiemmin. Mukavasta, iloisesta ja ystävällisestä miehestä oli tullut välinpitämätön, herkästi raivostuva ja sulkeutunut.