Apua taas se vauvakuume iski!
Meillä on jo kaksi lasta, 2v ja 5v. Heistä on ollut todella paljon iloa, olen kokenut äiteyden suht helpoksi, ja meillä menee perheenä kaiken kaikkiaan melko mukavasti tällä hetkellä. Mies osallistuu lasten hoitoon myös täysillä, tehdään lasten kanssa paljon. Raha-asiat on kunnossa, molemmilla ihan ok työt.
Mutta... Elämä tuntuu liian helpolle. Mitä nyt? Voisin opiskella itselleni toisen ammatin... Ehkä aloittaa jonkun muun projektin, mutta silti. Olisi ihanaa saada taas vauva, uusi persoona meidän perheeseen. Mutta kun minusta tuntuu että kolme lasta on jo ahneutta?? Onko muita jotka ajattelevat samalla tavalla?
Ensimmäisestä lapsesta ajattelin, että kyllä kai jokaisella oikeus on perilliseen, ja toisesta niin että se on kuitenkin kivempi lapselle että hänellä on se sisarus, se on (toivon mukaan) elämänpituinen suhde, ja jatkuu sittenkin vielä kun vanhemmista aika jättää. Mutta kolmas... Perusteita ei enää ole? Vai onko?
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:42"]
jos vaikka menisit töihin välillä.
[/quote]
Olen kyllä töissä, mainitsin (ilmeisesti epäselvästi) aloituksessa. -ap-
Ehdottomasti menet nyt töihin! Kolmas sitten parin vuden päästä, niin olet tasapainoisemmassa tilanteessa.
Ahnetta ehkä, mutta niin ihanaa. Mieti itseäsi 20 vuoden päästä: oliko kivempi että on kaksi lasta mahdollisine perheineen vai kolme lasta mahdollisine perheineen?
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:10"]
Ehdottomasti menet nyt töihin! Kolmas sitten parin vuden päästä, niin olet tasapainoisemmassa tilanteessa.
[/quote]
OLEN TÖISSÄ, MIKSI ETTE USKO MUA???????? -ap-
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:32"]
Meillä on jo kaksi lasta, 2v ja 5v. Heistä on ollut todella paljon iloa, olen kokenut äiteyden suht helpoksi, ja meillä menee perheenä kaiken kaikkiaan melko mukavasti tällä hetkellä. Mies osallistuu lasten hoitoon myös täysillä, tehdään lasten kanssa paljon. Raha-asiat on kunnossa, molemmilla ihan ok työt.
Mutta... Elämä tuntuu liian helpolle. Mitä nyt? Voisin opiskella itselleni toisen ammatin... Ehkä aloittaa jonkun muun projektin, mutta silti. Olisi ihanaa saada taas vauva, uusi persoona meidän perheeseen. Mutta kun minusta tuntuu että kolme lasta on jo ahneutta?? Onko muita jotka ajattelevat samalla tavalla?
Ensimmäisestä lapsesta ajattelin, että kyllä kai jokaisella oikeus on perilliseen, ja toisesta niin että se on kuitenkin kivempi lapselle että hänellä on se sisarus, se on (toivon mukaan) elämänpituinen suhde, ja jatkuu sittenkin vielä kun vanhemmista aika jättää. Mutta kolmas... Perusteita ei enää ole? Vai onko?
[/quote] mulla iski aika myöhään. ts ei aiemmin biologinen klo tikittänyt kun n 36 v. Tosin mietin ja laskelmoin mitä nyt tässä kantsii tehdä. Ei ollut tosin miestäkään kuvioissa. Meni n 3 v kun löysin rakkauden ja naimisiin. Toki olin realisti että voi olla että sitä vauvvaa ei sitten tulekaan. En ottanut kovin paineita ja kun vähiten odotin niin kappas vaan tulin raskaaksi 43 v ja sain vauvan 44v. Aivan mahtavaa. En ollut tiennytkään kuinka antoisaa ja täyteläistä elämä on kun on lapsi. Toki se oli ennenkin täyteläistä mutta tämä on ihan erilailla.
Miksi kaikessa, jopa lasten hankkimisessa mietitään mitä muut tarkoittavat? Jos teille sopii, niin yrittäkää. Niin mekin aiotaan yrittää parin vuoden päästä kun aika on sopiva.