Olen niin väsynyt itseeni ja pelkoihini, en saa otetta elämään

Nyt sain lääkärin varattua. En vaan tiedä mitä sanoisin. Olisiko vain parempi puhua fyysisistä ongelmista? Pelottaa :(

Halusin vaan sanoa, ettet ole yksin. Tosin minä olen eläkkeellä, kun ahdistus ja traumaoireilu on niin pahana...vuodesta toiseen. Hukkaan menee elämä, ei voi muuta sanoa. :(

Tutulta kuulostaa. En uskalla puhua ahdistuksesta kenellekään just siksi, kun "on muilla isompiakin ongelmia". Kuitenkin pelot ja ahdistus hallitsee mun arkea. Ehkä se ei sitten ole oikea ongelma.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 08:34"]

Olen aina ollut pelokas mutta viime vuosina pelot ovat alkaneet hallita elämääni. Olen koulutettu, työssä, naimisissa, kaikki sillä lailla kunnossa. Kuitenkin joka päivä koen ahdistusta, itseinhoa, maailmanpelkoa. Pelkään menettäväni kaiken tärkeän, erityisesti pelkään mieheni menettämistä ja omaa sairastumista tai kuolemaa. Tunnen morkkista kaikesta, en riitä mihinkään, ole tarpeeksi hyvä ystävä tai sisko. Nyt kuitenkin eniten pelkään maailman ja Suomen kurjistuvaa tilaa ja muiden muassa sen vuoksi en jaksaisi pitää itsestänikään huolta. Pitäisi mennä papa-kokeeseen mutta ajatuskin ahdistaa. Lääkäripelko on hurja, sairauspelko suurempi. Miten saisin hoidettua edes tämän asian? Muutenkin tuntuu terveys olevan ihan rempallaan mutta olen liian lamaantunut tehdäkseni mitään. Miten saan peloissani niskaotteen? En halua elää näin. Nytkin itken ahdistustani työhuoneessani :(

[/quote]

Mulla ihan sama kuin ap:lla! Olisin itse voinu kirjoittaa tän aloituksen. Varsinkin toi mustattu. Ap:lla on ainakin luulosairaus. Mulla näillä oireilla siis oli/on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja luulosairaus

Mä olen viivytellyt papakoetta noin kaksi vuotta. Se on vastenmielinen.

Mua ihan oksettaa jo, kun katson lääkärikeskuksen sivuja. Sisällä velloo paha olo. En edes usko, että mikään olisi vialla mutta tutkimukset pelottaa ihan hirveästi ja ahdistaa. Eikä se auta, että tämä on vain yksi asia, mikä pitäisi hoitaa. Ap

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta päästä terapiaan, voit alkaa itse etsimään juuri sinulle sopivaa mieltä hoitavaa ja parantavaa menetelmää esim. positiivisesta psykologiasta, meditaatiosta, eri uskonnoista jne. Mielen parantamiseen tarvitaan ajattelutyötä, joten käännä ajatuksesi tietoisesti haluamaasi suuntaan.

Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Mulla oli kohdunkaulansyöpä vaikka aina kävin papassa, menkää nyt sinne papaan vaikka on epämiellyttävää, syöpä se vasta inhaa on. Ap sulla luultavasti ei ole syöpää, mut sanonpa vain. Vaikea ymmärtää tuollaista käytöstä.

Usko voittaa pelon (kristinusko) niin sanoo Raamattu ja on myös oma kokemukseni. Rukoile.

Olen yrittänyt kaikenlaista. Mindfulnessia, hengitysharjoituksia, alkanut harrastaa, kokeillut ties mitä lisäravinteita, itkenyt, nauranut, avautunut, vellonut. Mikään ei tuo pitkäaikaista apua. Pelkoa ei varmasti ole helppo ymmärtää, jos itse ei tunne samoin. Olenkin saanut monesti vähättelyä, kun tuntemuksistani olen jollekin kertonut. Aina saan vastaukseksi, ettei nämä ole oikeita ongelmia. Sekös pahalta tuntuu, kun oma pää tuntuu hajoavan. Ap

Pelko on sikäli turhaa, että kuolemakaan ei ole menetys vaan osa sielullista prosessia.

Eniten kaikesta mua pelottaa, että menetän mieheni ja yhteisen elämämme, joka on ehdottomasti tärkein asia ikinä minulle. Pelottaa, että miehelleni käy jotain, tai että tulee sota ja kurjuus, tai että itse sairastun. Tätä on kestänyt jo useamman vuoden, ei toki joka päivä mutta nyt maailman levottomuuksien myötä moni asia, kuten itsestä ja terveydestä huolehtiminen tuntuvat turhilta. Ihan hirveä olo. Ap

Nuo mieltä rauhoittavat harjoitukset ovat hyvä lisäapu, mutta lopullinen muutos vaatii muutosta ajattelussa, ja se taas vaatii juurikin tuota tietoista ajatusten muokkaamista.

Itselläni on kokemusta irrationaalisista hallitsevista peloista, joten en missään nimessä vähättele pelkoja.

Pari vuotta sitten valvoin joka yö useita tunteja peläten. Nykyään hallitsevat pelot ovat jääneet kokonaan ja tunnen itseni onnelliseksi. Tämä muutos tapahtui pikkuhiljaa ajatustyön kautta.

Ammattiapua. Vaikka se iso kynnys mutta kannattaa. Jos sillä saa elämänlaatua paremmaksi. Ei sinun tarvitse elää peläten. Kuulostaa ahdistuneisuushäiriöltä, siihen on terapiaa ja lääkkeitä.

Terapia. Et pääse omin avuin eteen päin. Terapiassa käy ihan tavallisia ihmisiä jotka hakee syvyyttä ja lujuutta luonteeseen. Voimia ja lämmin halaus. Älä itke enää.

voi herran jumala mitä valitustaonko tullut mieleesi että ihmisillä on monilla vakaviakin sairauksia esim minulla on 6 sairautta ollut vuosikausia ja järkyttävät kivut koko ajan , ihan rehellisesti sanottuna en tiedä kauanko enää jaksan tätä kipuhelvettiä .On sinuula pienet ongelmat

10, osaisitko neuvoa, millä tavoin ajatteluaan saa muutettua, kun siinä olet onnistunut?

11, en vain tiedä, mihin menisin apua hakemaan. En voi mennä työterveyteen, jos sieltä kertovan töihini asioistani. Enkä edes tiedä, mitä sanoisin, mille lääkärille menisin. Joskus työuupumukseen tyrkyttivät lääkitystä mitä en missään nimessä halua. Tuolloin asiaan auttoi työpaikan vaihtaminen eli uskon enemmän purkamiseen ja toimintaan kuin oireiden lääkintään. Tunnen vain olevani sellainen ongelmavyyhti, ettei ole mitään tietoa mistä voisi alkaa purkaa.oon niin väsynyt :( ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 09:17"]voi herran jumala mitä valitustaonko tullut mieleesi että ihmisillä on monilla vakaviakin sairauksia esim minulla on 6 sairautta ollut vuosikausia ja järkyttävät kivut koko ajan , ihan rehellisesti sanottuna en tiedä kauanko enää jaksan tätä kipuhelvettiä .On sinuula pienet ongelmat
[/quote]

Juuri tällaisen suhtautumisen vuoksi en ole koskaan puhunut tästä lääkärille. Vaikka pää tuntuu hajoavan tyhjästä ja vuodesta toiseen ahdistaa. Ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 09:17"]Terapia. Et pääse omin avuin eteen päin. Terapiassa käy ihan tavallisia ihmisiä jotka hakee syvyyttä ja lujuutta luonteeseen. Voimia ja lämmin halaus. Älä itke enää.
[/quote]

Nyt vasta itkettääkin. Kiitos tästä viestistä. Ihanaa tietää, että tässä maailmassa vielä joku suhtautuu vieraaseenkin ihmiseen lämmöllä. Kiitos. Ap

Mitä helvettiä mä olisin voinut kirjoittaa tän aloituksen ihan sanasta sanaan! Ihan outo fiilis, miten voi näin samalla tapaa osua kaikki...