Miten suhtautuisit ystäviesi avioliittoon?

Hämmennys nyt on ymmärrettävää jollet ole heidän suuntautumisestaan aiemmin tiennyt, mutta miksi ärsyyntyä?

Ehkä sitten olisi ymmärrettävämpää ärsyyntyä, jos olisi yhä nähty tiiviisti ja sitten minulta olisi "piiloitetu" asiaa vaikka kuinka pitkään (tulisi mieleen esim. eikö minuun luoteta, miksei kanssani haluttu jakaa iloista asiaa jne) mutta tästä nyt ei tainnut olla kysymys.

Ärsyyntyminen on aivan oikeutettua. Kolmen kaverin porukka, ette ole nähneet pitkään aikaan ja sitten selviää, että nämä kaksi ovatkin nähneet toisiaan vähän enemmän. Olisin ehkä jopa hieman mustasukkainen, en tietenkään rakkaudesta, mutta siitä, että minulle ei olisi ilmoitettu mitään ja vihainen.

Mua lähinnä huvitti oma puusilmäisyyteni, kun kaksi läheisintä alaistani meni keskenään naimisiin. Olin joskus tätimäisesti ajatellut, että olisipa ihanaa jos he löytäisivät toisensa.

Hämmentyisin.

Siis saisin tietää suhteesta ja samalla tietää, että he ovat samantien menossa naimisiin, niin olisin varmaankin "hieman" yllttynyt oli kyseessä sitten hetero tai homo/lesbo pari. - Mutta olen varmaankin itse vähän hidas syttymään, mutta en oikein  ymmärrä, näitä pareja joilla on kovin suuri kiire heti päästä virallistamaan liittonsa. Tietysti voisin olla, myös pettynyt, jos olisin se viimeinen joukosta, jolle uskallettaisiin kertoa, että kun tässä ollaan oltu salasuhteessa jo n. vuotta niin aateltiin mennä viimein mennä naimisiin. Toisaalta en tiedä mihin tällöin olisin pettynyt? -Siihen kai, että kuvittelevat minua niin kalkkis-mieheksi, että ajattelevat minun tuomitsevan heidät ja siksi halusivat kertoa  minulle vasta viimeisenä. Vai siihen, että he ovat olettaneet miunun näkevän tai huomanneen asian aiemmin jostain, muitta minä olen pitänyt heitä "vain" kavereina - ja mitä sitten jos olisin? Ei minulla ole tapana muuttaa käytöstä sen mukaan, mitä sukupuolista suuntautumista joku kavereistani edustaa. Pitäsikö sitten niin tehdä? Miten? - Aikanaan kun eräs kaverini kertoi olevansa homo, en osannut sanoa kuin jaa, tai vai niin - tuotin hänelle varmaan pettymyksen kun samalla kertaa ilmoittautunut hänen kanssaan pride--marssille tai alkanut hehkuttamaan, että kuinka suvaitsevainen ja humaani olen, enkä ymmärrä miksi minun olisi pitänyt niin tehdäkään    

Voisitko vaikka hypätä Cirruksen katolta?

Jos et ole tiennyt heidän suuntauksestaan ja kaveruuden syvenemisestä niin en yhtään ihmettele että olet järkyttynyt ja siksi ehkä myös ärtynyt. Varmasti ihan oikeutettuja tunteita jotka häviävät kunhan totut ajatukseen. :)

Hienoa, että löysivät rakkauden! Varmasti hämmentävää sinulle, mutta kyllä se alkuhämmennys menee ohi.

Suhtautumisesi kuulostaa omituiselta.

Noh, itse olin sellaisessa tilanteessa, että kolme henkilöä oli kihloissa :D Laillisesti eivät tietenkään voi solmia avioliiton, mutta kuitenkin.

Olisi varmaan hassua, jos en olisi aavistanut mitään, mutta tietenkin hyväksyisin, ellen olisi jostain syystä mustis...

Itse olisin yllätyksestä niin ihmeissäni että nauraisin epäuskossa. Olisin asian kanssa sujut alusta asti hyväksymisen puolelta, mutta totuttelua vaatisi että vuosikausia tunnetut identiteetit vaihtuisi noin radikaalisti. Sitten kun pussattaisiin niin olisin varmaan että iuu get a room eli sama effecti kuin jos vanhemmat imuttelisivat. Itselle lähimmät ystävät ovat muovautuneet kuin perheen jäseniksi niin olisi se kieltämättä outoa :D Mutta ajan myötä sopeutuisin varmasti ja lopulta se olisi ihan normaalia minulle.

Miten suhtatusisin? Ihan samalla tavalla kuin muidenkin ystävieni rakkauden löytämiseen. Ihana asia. Outo kysymys.