Outo tunne. Ikuinen sisustaminen ohi

Ollaan muutettu paljon ja ihan jo tarpeiden muuttuessa ja elämäntilanteiden vaihtuessa. Olen niin kovin kaivannut pysyvyyttä. 

Nyt viimeisin muutto oli pakollinen terveydellisistä syistä, mutta olipa sillä hirmunsuuri merkitys muuhunkin hyvinvointiin!

En olisi uskonut kodin merkitystä silti näin isoksi kaikessa mitä teen. Kun kävi ilmi etten pysty edellisessä asunnossa asumaan huoletta ja aloimme etsimään uutta kotia. Toimivaa sellaista. Se ei meinannut onnistua tällä kertaa ihan helpolla ja oli ison työn takana löytää sopiva sillä aluetta en halunnut vaihtaa lasten vuoksi.

Etsintään meni lähes vuosi ja koko ajan paine kasvoi siitä, että edessä on tilanne etten siinä asunnossa pärjäisi kohta. Asunto oli sellainen ettei sitä olisi voinut muokata tulevaan tilanteeseen sopivaksi, joten en voinut turvautua siihenkään ajatukseen. En voinut toisinsanoen kotiutua. Ehkä tästä syystä (nyt pois muuttaneena) en saanut edelliseen asuntoon kodin tuntua, vaikka kuinka yritin. Vaihdoin sisustuksen monta kertaa pienen ajan sisällä ja ulkopuoliset kehui,mutta itse en ollut kuin hetken tyytyväinen. Kaikki muu paitsi sisustus oli kuin pysähtynyt paikalleen. Aivan kaikki oli "sitten kun ollaan muutettu"- ajatuksella ja epävarmaa.

Nyt vihdoin muutimme uuteen kotiin ja kyseessä aivan tavanomainen asunto, mutta tulevaankin toimiva. Asunto missä tiedän, että pärjään, joten tänne on heti lupa kotiutua. Yllätyin miten kaikki loksahti paikalleen. Ihan kaikki on mieluista ja kaunista. Olo on vihdoin seesteisen luottavainen. 

Olen niin monet kodit elämäni aikana sisustanut, tosin niissä on ollut silti yhtä se, että se minkä olen hankkinut niin on niissä pysynyt sen aikaa mitä on asuttukin. Viimeisimmässä asunnossa meinasin jo aivan olla epätoivoinen, että miksi en ole mihinkään tyytyväinen.

Nyt onkin hyvin outoa tämä tunne kun kaikki on hyvin. Tiedän ettei koti ole koskaan valmis sillä tavalla, että jos jokin menee rikki ja tilalle on hankittava uutta, mutta se ei tarkoita joka kuukausi ostamista. Vaan voi aivan rauhassa katsella ja jos joskus törmää johonkin ihanaan asiaan, jonka todella haluaa hankkia itselleen niin ymmärrän senkin kun se ei ole jatkuvaa. 

Ihanaa olla tyytyväinen. Olen sairauteni vuoksi paljon kotona, joten viihtyvyys on minulle tärkeää (ehkä kodilla ei ole niin suurta merkitystä kun elämässä on paljon muutakin, kuten matkustelu, liikunta ja muut riennot).

Mun tahti vaihtaa KAIKKI uusiksi oli niin tiheä, että siinä olisi moni sisustusblogin pitäjäkin hengästynyt. :D

Onko muut yhdistäneet kovaa sisustamisen halua tyytymättömyyteen jollain muulla saralla? 

Onneksi omalla kohdallani asia kääntyi parhainpäin ja tilanne nyt rauhottui, tiedän sen. En silti olisi jaksanut enää yhtään enempää ja en käsitä miten jotkut jaksaa? Tarkoitan nyt joitain sisustusblogeja joista välittyy tunne ettei mikään tule olemaan pysyvää tai edes pitkäaikaista.

Tässä kävi sikäli hyvä tuuri, että jokainen huonekalu mahtui ja löysi paikkansa eikä tarvinnut etsiä uusia ratkaisuja. Aina ei mene niin hyvin. Nyt sitten miettimään, että mitäs nyt? ;)

Nyt voin vihdoin keskittyä niihin asioihin jotka on mulle lähellä sydäntä ja käyttää enemmän rahaa koko perheen hyvinvointiin sekä virkistykseen. Ja se hätä siitä, että pärjäänkö, se on poissa. Onneksi.

Olisi mielenkiintoista kuulla onko muilla ollut samantyyppisiä huomioita itsestä tai tutusta/sukulaisesta?

Tulipahan avauduttua. =P