Apua eron jälkeiseen aikaan

Olen umpikujassa elämässäni ja kaipaan apua. Osaako kukaan auttaa?

Erosin noin kaksi vuotta sitten pitkästä liitosta, oli jatkunut ihan nuoruudesta asti 25 vuotta. Tapasin nopeasti uuden ihmisen ja ihastuin nopeasti. Hän alkoi puhua yhteenmuuttamisesta, kaikki tuntui menevän hyvin ja rakastuin aivan palavasti. Suhde alkoi kuitenkin vääristyä nopeasti, meillä kummallakin oli muita kumppaneita luvan kanssa. Minä en saanut niistä oikein mitään, hän rakasti muita kumppaneitaan (vaikka ei kertonut asiasta useaan kuukauteen). Kun sen tiedon sain niin pelästyin todella pahasti ja kaikki alkoi mennä pieleen. Hän alkoi pelotella ja uhkailla, haukkui minua ja valintojani. Olin kuitenkin aivan korviani myöden rakastunut ja yritin tehdä kaikkeni ettei hän häviäisi mihinkään, uskoin hänen lupauksiinsa jne. Lopulta hän sitten kyllästyi minuun ja jätti noin vuosi sitten. Menin ihan täysin tolaltani enkä ole tähän päivään mennessä päässyt siitä yli.

En osaa tuntea enää ilon, tai onnen, tunteita. En pysty enää ihastumaan/rakastumaan, enkä osaa enää luottaa ihmisiin. Suhde rikkoi minut myös seksuaalisesti. Hänen toiveistaan tein asioita mitä en olisi halunnut tehdä.

Olen käynyt erilaisissa terapioissa, syön lääkkeitä, minulla oli kriisitukihenkilö, olen käynyt eroseminaarin, yrittänyt aloittaa uusia harrastuksia, saanut vertaistukea, tehnyt erilaisia kirjoitus- ja rentoutustehtäviä jne. mutta mikään ei auta. Tuntuu että olen traumatisoitunut kaiken sen seurauksena. Pyörittelen päässäni pakonomaisesti kaikkia niitä todella alentavia tilanteita mihin hänen kanssaan jouduin ja mietin miksi olin niin tyhmä, että menin oman elämäni näin rikkomaan ja luotin ihmiseen, joka työkseen auttaa muita seksuaalisuuteen, mielenterveyteen ja parisuhteisiin liittyvissä asioissa.

Kaikesta tuesta jne huolimatta en tunnu pääsevän mitenkään eteenpäin. Elän kuin sankassa sumussa, en saa mistään kiinni, voimani ovat aivan loppu, en jaksa töissä, en jaksa huolehtia lapsistani, en pysty keskittymään mihinkään jne. Pyörittelen päässäni myös lähes jatkuvasti ajatuksia miten olen vailla läheisyyttä, vääränlainen seksuaalisesti, ilman yhteyttä toiseen ihmiseen, ilman seksiä, itsetunto aivan murskana ja vailla toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tunnen olevani hyväksikäytetty, esineellistetty, täysin arvoton ja merkityksetön. Jotenkin tuntuu että haluaisin vain tulla kuulluksi ja voida taas hyvin. Olen alkanut miettiä itseni satuttamista uudelleen (jättämisen jälkeen olin lähellä onnistuakin, mutta sen jälkeen ne ajatukset väistyivät pitkäksi aikaa), koska tämä kaikki tuntuu olevan vain liikaa minulle ja alan olla huolissani itsestäni.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Haluaisin vain saada elämäni takaisin. Osaako kukaan auttaa?