Vaativan tietotyön tekijät! Jaksatteko oikeasti 8 tuntia päivässä?

Monilla on jaksamisongelmia, minä yksi heistä paniikissa. Toiset jaksaa vaikka mitä.

Kyllä, ja oikeet asiantuntijat jotka tekee operatiivisia, liiketoiminnalle kriittisiä järjestelmiä tekevät sitä vaikka keskellä yötä. Ja illat voit myös vapaa-ajalla suunnitella/ratkoa juttuja.

Mutta onhan sillä hintansa, burnoutteja paljon alalla.

Ja aikoinaan siitä ei todellakaan matsettu riittävästi, kohta sairaanhoitajat tienaa paremmin??

Mutta kaikki on alan valintaa.

Max 6h päivässä.

Vaihdoin kolmepäiväiseen työviikkoon ja samalla nostin tuntiliksaani 50%. Lisäksi pitkät lomat. Nyt jaksaa paljon paremmin. Suosittelen kokeilemaan.

Pakko pitää 'mikrotaukoja' työn ohessa. Muuten pää ylikuumenee. Siis pakko lukea joku uutinen tms. välillä ja sitten taas takaisin. Nytkin kurkkasin tänne ja kirjoitin tämän.

Mulla on 8 tunnin työpäivä. Siis 8 tuntia + lounastauko = 8,5 tuntia työpaikalla. Kyllä alkaa työpäivän viimeiset tunnit tökkiä jo kovastikin ja pakko on näihin ottaa vain sellaista tehtävää, missä ei tarvitse kamalasti ajatella. Ja tauoista on pidettävä kiinni (kohta taas jatkamaan hommia viimeisen tunnin verran).

En edes tee vaativaa työtä ja silti en jaksa kahdeksaa tuntia päivässä. Tämä aika on kyllä poikkeuksellisen vaativaa, tosin Ukrainan kriisi vei viimeisen toivon "normaaliajan" palaamisesta. 

Minulla on jo yli 20 vuotta työkokemusta asiantuntijatöissä takana. Työn itsenäisyys vaihdellut vuosien varrella. Tällä hetkellä työnkuva on varsin itsenäinen. Enkä todellakaan ole tehokas täyttä 8 tuntia päivässä, vaan hoidan omia tai lasten asioita tai vilkaisen iltapäivälehtiä välillä. Toisaalta kun pääsen vauhtiin jonkun työasian kanssa, kirjoitan sitten pää höyryten.

Olen vuosien mittaan huomannut, että olen moneen kollegaan verrattuna aika tehokas. Saan laadukasta jälkeä aikaan kohtuullisen lyhyessä ajassa, mutta sen vastapainoksi työpäiviin sisältyy myös tuota vähemmän tehokasta aikaa.

Jos/kun joutuu hyppäämään asioista toiseen ja aina uudestaan keskittymään johonkin aiheeseen useita kertoja päivässä, niin se on todella kuormittavaa. Kyllä sen 7,5 h jaksaa päivässä, jos tekee vain yhtä projektia kerralla. Mutta näin se ei yleensä ole.

En. Teen työtä 5 tuntia päivässä, tosin se onkin sitten tehokasta työaikaa (klikkaan sovelluksen päälle, kun aloitan työrupeaman ja pois päältä heti, kun siirryn tauolle).

Olen kokeillut paljon pidempiäkin työpäiviä, ja kyllähän se aluksi menettelee, mutta hyvin nopeasti teho heikentyy. Aika pian ollaan siinä pisteessä, että 8 tunnissa en saa aikaan yhtään enempää kuin tuossa 5 tunnissa - ja lisäksi laatu on paljon heikompaa.

Työskentelen yksityisyrittäjänä enkä ole kenellekään vastuussa siitä, kuinka monta tuntia teen työtä ja milloin, koska laskutukseni perustuu työn määrään, ei työtunteihin. Unelmatilanne ainakin minulle.

Sokea työtuntien kyttääminen on perua ajoilta, jolloin suorittavaa työtä oli paljon. Siinä työtuntien kyttääminen tarkoittaa suoritettua työtä. Luovemmilla aloilla pitäisi katsoa tuloksia eikä työtunteja.

Et ole riittävän autistinen. Itse teen keskittymistä ja kokonaisuuksien hallintaa vaativaa asiantuntijatyötä joskus 10-12 tuntisiakin päiviä riippuen projektien aikatauluista. Tämän päälle saatan pelata vielä jotain sellaista tietsikkapeliä, joka vaatii myös keskittymiskykyä. Ei ole kukaan kertomassa tai ohjaamassa erikseen, itse joutuu pähkimään kaikki. 

Ei kukaan pysty keskittymään 8 tuntia päivässä. Sitä on tutkittukin paljon, ja järjestelmällisesti käy ilmi, että  luovaa keskittymistä vaativaa työtä on mahdollista tehdä vain pätkiä kerrallaan. Valitettavasti on paljon työpaikkoja, joissa tätä sitkeästi vältetään ottamasta huomioon. Etenkin projektivetoisilla aloilla, joissa on ok kuluttaa työntekijä loppuun ja ottaa seuraavaan projektiin uusi tilalle.

Olet normaali, mutta työolosi kuulostavat huolestuttavilta. Fiksu työnantaja ymmärtää, että tietotyössä työntekijöiden kuormittuminen heikentää nopeasti työn tuottavuutta. Ajanhallintakurssit ovat vain tsemppipuhetta, tosiasiassa tarvitaan töiden järkevä organisointi ja lisätyöntekijöiden palkkaaminen, jos halutaan että hommat pyörivät.

Minulla on ollut omalla urallani samanlaisia ajanjaksoja. Nykyään vedän rajat työ- ja vapaa-ajan välille tiukemmin. Töissä sanon hyvin paljon uusille tehtäville, että en ehdi hoitaa. On nimittäin virhe aikatauluttaa töitä sen mukaan, että tekee sitä itse ydintyötehtävää 40 tuntia joka viikko. Myös sähköposteihin vastailu, palavereissa istuminen ja tiimiläisten kanssa juttelu työhön liittyvistä asioista on työaikaa, ja jos noita karsii liikaa, tieto ei kulje, ja asiat menevät sitäkin kautta perseelleen.

Multitaskaus on myös tuottamatonta, ja vie huomattavasti enemmän energiaa kuin yhden asian tekeminen kunnolla kerrallaan.

On huolestuttava merkki, jos työstä ei pysty palautumaan vapaa-ajalla. Kannattaa pyrkiä vähentämään kuormaa nyt heti, ettei käy niin kuin minulle kävi, eli aikalisä tuli loppuunpalamisen kautta.

Oon joskus tehnyt  suuren kansainvälisen yrityksen tuotantokriittisten tietokantojen ylläpitohommia ja pikaisia bugien korjailuja ja tunnistan tuskasi. 

Tykkään tosi paljon nykyisistä ojankaivuuhommistani aina kun mieti entistä työtäni. Vaikka tämä ei olekaan ruusuilla tanssimista, saa kohtuullisen elannon ihan minimiponnisteluin ja yöuniaan menettämättä

Pitää osata pitää taukoja. Minimi on, että pidät ja safkiksen ja kahvitauot aina kokonaan.

Päätetyöskentelyssä 45 minuuttia putkeen on maksimi, jonka jälkeen pitäisi nousta hetkeksi ylös ja vähän venytellä. Moottoripöytä on taivaallinen keksintö.

Toki voi olla tilanteita, jossa on vaan pakko vetää tuntitolkulla putkeen, mutta ainoa hyvä syy tähän voi olla vain apokalyptiset mittasuhteet saanut tulipalo. Kuukausi sitten ihmeteltiin kokolailla 24 tuntia putkeen kryptolukittuja palvelmia...

Ketään ei hyödytä sellainen, että työpäivän viimeiset kolme tuntia tuijottelet sitä päätettä rättiväsyneenä ja aivot jumissa.

Saman ongelman tai tehtävän kanssa ei pysty oikeasti tekemään töitä kahdeksaa tuntia. Laatu kärsii väistämättä. Siksi täytyy vaihtaa välillä hommasta toiseen ja jättää ensin työstetty hautumaan. Joskus tosin on pakko, kun toisinaan tulee toimeksiantoja täysin järjettömällä aikataululla. Silloin lopputulos ei ole paras mahdollinen, minkä olen toimeksiantajallekin suoraan sanonut. Että haluatko hyvän tuotoksen vai nopeasti. Vain toisen voit saada.

En jaksaisi ainakaan jatkuvasti paahtaa täysillä kahdeksaa tuntia päivässä. Ohimenevästi muutaman päivän silloin tällöin ehkä, mutta en muuten. Korkeintaan 5-5,5 tuntia päivässä pystyn keskittymään täysillä varsinaiseen työhöni, loppu aika menee admin-hommiin ym. 

Jaksan, mutta on se myös väsyttävää. Vapaa-ajalla en halua/jaksa tehdä yhtään mitään aivoja tai sosiaalisuutta vaativaa. Olen puheluissa noin 25-30h viikossa, monet päivistä on 09-19, ja lähes koko ajan joutuu multitaskaamaan (vastaamaan viesteihin palaverien aikana) jottei asiat jää roikkumaan.

Kyllä tämä vaatii tietynlaista semi-autisti & semi-adhd luonnetta, jotta keskittymisen voi suunnata hyvin vaihteleviin aiheisiin nopeasti ja poukkoillen. Olenkin huomannut olevani kollegoihin näiden todella tehokas, ja myös työn jälkeni on silti hyvää.

Mutta tunnistan että kaikista ei todellakaan ole tähän, ja huomaan miten moni kamppailee tällaisen työn kanssa. Toistaiseksi tämä on kuitenkin mulle ok, pysyn virkeänä kun on paljon ajateltavaa ja uutta ja pitää keskittyä. Lisäksi mulle maksetaan erittäin hyvin (6-numeroinen summa vuodessa, eikä ala ykkösellä...) joten ei tätä tarvitse viralliseen eläkeikään saakka tehdä jos ei halua. Kliseisesti voisi todeta että ammatinvalintakysymys.

13 jatkaa.

Minä pystyin vastavalmistuneena yksin asuvana työelämässä paljon enempään venymiseen kuin nykyään. Töitä kotiin joka päivä, huolelliset pohjatyöt kaikkiin kokouksiin, uuden opettelua tuloksen laadun nostamiseksi työn ohessa... Työ oli minulle myös sosiaalinen elämä ja harrastus.

Nykyään koen, että vaikka en kärsinyt silloin tuosta, tuollaista työelämää ei pitäisi erehtyä pitämään normaalina tai edes tavoiteltavana. Työnantajan ei koskaan pitäisi päästä kuvittelemaan, että palkkaamalla riittävän tehokkaan työntekijän voi säästää yhden työntekijän palkan.

On ihan käytännön mahdottomuus antaa kaikkea työlle enää sitten, kun saa esim. lapsia. Järkytyin vähän, miten suhtautuminen minuun muuttui saaadessani ensimmäisen lapseni. Luulin, että minulla on aika paljon ylityötunteja sisällä - mutta niin ei ollutkaan. Työnantajaosapuoli näki vain sen, että suoritustasoni romahti, kun teinkin enää "vain" sen, mitä minut oli palkattu tekemään enkä kerryttänyt joka kuukausi työviikon verran ekstratunteja. Tämä on minusta pelottavaa, ja on minusta hirveän huolestuttavaa, että tuntuu olevan ihan yleinen ajatus nykyään jäädä lapsettomaksi juuri siksi, että keskittyy uraan. Toivon, että näissä tapauksissa oikeasti ura antaa jotain takaisin, eikä kyse ole siitä, että pelätään kyydistä putoamista jos rattaisiin tulee yhtään lisää kapuloita.

En jaksa, eikä tarvitse. Olen haluttu ja tehokas työntekijä, vaikka teen päivässä ehkä 2-4 h aktiivisesti töitä. Joskus menee koko päivä sluibaillessa. Minulle maksetaan tuloksesta ja siitä, että ratkaisen ongelmia ja olen tarvittaessa käytettävissä, ei koneen ääressä istumisesta. Ratkaisu voi syntyä lenkkipolulla, ei koneen ääressä pakottamalla.