Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kokevat olevansa köyhiä tai työväenluokkaisia vaikkeivät ole?
30.03.2022 |
En tiedä miksi, mutta olen aina kokenut kuuluvani alempaan luokkaan, jos Suomessa nyt sellaisia edes on. Samaistun yhteiskunnan vähäosaisempiin ja koen olevani huomattavasti vähävaraisempi kuin olen. Jonkinlaista huijarisyndroomaakin taidan potea. Pukumiehet ja jupit ahdistavat ja tunnen kuuluvani toisenlaiseen maailmaan.
En tiedä mistä tämä tulee, koska olen akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä (6500 eur). Mieheni on myös aksteemisesti koulutettu. Vanhempani olivat ihan ok-tuloisia valkokaulustyöntekijöitä (esimies/asiantuntijatehtävissä) ja akateemisesti koulutettuja ja hyvätuloisia löytyy suvusta useammassa polvessa aina isovanhempiin ja isoisovanhempiin asti. Koen olevani jonkin sortin outolintu, enkä ole oikein kotonani missään.
Muita samoin kokevia ja mistä voisi johtua?
Kommentit (8)
Ttönväenluokan romantisointi kyseessä. Aapee kokee ”samaistuvansa” johonkin, mistä hänellä ei oikeasti ole mitään kokemusta eikä mitään tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutuksen (FM) ja työn (virkamies) puolesta olisin vähintään keskiluokkainen, mutta koska palkka on 2000e bruttona samaistun paljon köyhien ongelmiin. Sitten ehkä helpottaa kun ei tarvitse maksaa lasten päivähoitomaksuja.
Minä en kuulu työväenluokkaan
koska minulla ei ole töitä
Vähän eri, mutta olen ollut aina duunari. Nyt kuitenkin opiskelen oman alani insinööriksi. Uskon että säilytän varmaan ikuisesti tämän duunarin identiteetin. Se on ollut syy miksi tähän asti olen sellainen ollutkin, jotenkin en tunne kuuluvani akateemiseen maailmaan, vaikka varmasti pärjään kyllä, kun olen fiksu jne. Mutta saa nähdä miten käy. Jostain nyt siis iski edes vähän kunnianhimoa ja haluan nähdä kuinka pitkälle pääsen.
Mietin esim miten lapsena 80-90-luvuilla koin kotimme (ihan perusrivati), jonka sisustus oli erilainen kuin joillain luokkalaisilla. Meillä oli pitkiä hyllyjä täynnä pölyisiä kirjoja, vanhoja tauluja ja huonekalut jotain ei trendikästä perittyä. Kavereilla oli sen ajan henkeen persikan värisiä puhviverhoja, vesisänkyjä, nahkasohvia jne. Jotenkin oma koti tuntui kulahtaneelta.
Vaatteissa sama: äiti kiersi kirppiksiltä minulle ”löytöjä” vaikka rahasta ei ollut pulaa. Mummillani oli vaateliike ja hän antoi sieltä vaatteita, jotka olivat vanhahtavia. Kavereilla oli Leviksiä ja trendikkäitä vaatteita. Mietin, että voiko tällaisista syntyä sellainen ”huonouden” tunne, joka ei oikein kuitenkaan perustu mihinkään? Tuntui, että kaikki minussa tai ympärilläni oli aina vähän nuhjuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lähtöisin köyhästä duunari perheestä, asuttiin niissä kaupungin huonoimmissa vuokrataloissa..no monen mutkan kautta ajauduin yksinhuoltajaksi Itä-Helsinkiin. Nyt kuitenkin jo lähes 20-vuotta on ollut elämä missä on rahaa ja asutaan hienolla alueella itse rakennetussa talossa ja minulla on usein olo etten kuulu tänne..en osaa yhtään elää parempiosaisen elämää. Toisaalta tausta tekee sen, että ymmärrän erillaisia ihmisiä, osaan myös arvostaa tätä elämää. Välillä stressaan vieläkin rahasta ja kaupassa ostan sinnikkäästi sitä halvinta vaikka ei tarvitsisi.
Huono itsetunto? Muiden samassa asemassa olevien itsevarmuus?