Raskaudenaikainen masennus

Olen kolmekymppinen esikoisen odottaja. Olen sairastanut masennusta vuodesta 2009, oireet ovat vaihdelleen lievästä keskivaikeaan. Lääkkeitä olen syönyt eripituisia pätkiä, välissä on ollut hyviä kausia täysin ilman lääkkeitä. Koko raskausajan olen ollut ilman lääkkeitä, jotka lopetin kolme kuukautta ennen ehkäisyn lopettamista. Raskausaika on ollut henkisesti rankkaa, mutta en ole halunnut ottaa lääkkeiden kanssa mitään riskejä. Myös miehen negatiivinen suhtautuminen lääkkeet ja raskaus -yhdistelmään on vaikuttanut asiaan. Nyt olen päässyt viikolle 34 ja äitiysloma alkaa pian. Kotona olen kyllä ollut jo muutaman viikon selkäkipujen takia. Vaikka olo on aika ajoin ollut kurja, olen kuitenkin nauttinut raskaudesta ja vauva tuntui alusta asti hyvin rakkaalta ja läheiseltä.

Joitakin viikkoja sitten vauvalla oli todella laiska päivä ja illan tullen tajusin ettei se ollut liikkunut juuri lainkaan. Olin todella peloissani ja järkyttynyt, mutta loppujen lopuksi sain liikelaskennassa riittävästi liikkeitä. Myöhemmin vauva alkoi taas liikkua vilkkaasti. Tämän jälkeen on kuitenkin ollut sellainen olo, etten tunne vauvaa kohtaan enää oikein mitään. Nyt oltuani kotona pari viikkoa olen hyvin ahdistunut, tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. Kaipaan takaisin töihin vaikken jaksa siellä enää olla. Olo on yksinäinen mutta toisaalta toiset ihmiset ahdistavat. Minun on vaikea lähteä mihinkään, haluaisin perua kaikki sovitut menot koska ne ahdistavat niin paljon. Minun pitäisi pakata sairaalakassia ja hankkia viimeisiä vauvatarvikkeita, mutta en pysty. Olen jotenkin lamaantunut. Olen päättänyt aloittaa lääkitykseen uudelleen heti lapsen syntymän jälkeen. Siihen menee kuitenkin pisimmillään kahdeksan viikkoa, enkä tiedä kuinka pärjään. Pelkään myös etten lapsen synnyttyäkään tunne häntä kohtaan mitään. Tiedän että näin voi käydä ja että se on normaalia, mutta pelkään ettei välillemme synny yhteyttä ollenkaan. Pelkään vahingoittavani vauvan psyykettä ja pelkään että vauvakin masentuu.