Nousee ahdistus monesti kun pitäisi lähteä johonkin esim opintojen pariin

Epämukavuusalueelle meneminen on joskus vaikeaa. Taistele sitä ahdistusta vastaan, ja lähde vaikka mikä olisi. Menee ohi

Ei ole kehon yritys lamauttaa sua eikä kertoa sulle mitään. Se on sun psyyke, joka on kokenut monta epäonnistumista eikä yrittää suojella itseään uusilta - mutta jollet itse vastusta sitä ja ponnistele silti, vaan annat periksi, epäonnistut oikeasti pysyvästi, koska et enää ikinä saa aikaiseksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kehon yritys lamauttaa sua eikä kertoa sulle mitään. Se on sun psyyke, joka on kokenut monta epäonnistumista eikä yrittää suojella itseään uusilta - mutta jollet itse vastusta sitä ja ponnistele silti, vaan annat periksi, epäonnistut oikeasti pysyvästi, koska et enää ikinä saa aikaiseksi mitään.

Kiitos, kuulostaa hyvin loogiselta. Meneekö tämä ohi kun on tarpeeksi sietänyt tilanteita? Ja joo, niitä epäonnistumisia löytyy 😢

Lue sellainen lasten ahdistuksen hoitoon tarkoitettu kirja kuin Ahdistus aisoihin. Hyvää asiaa tunteista, itsesäätelystä ja hyviä harjoitteita. 

Tunnen tuskasi. Juuri äsken keskustelin psykiatrini kanssa puhelimessa (minulla on myös ADD), ja kokeiluun menee uusi lääke, joka toivottavasti jeesaa minua. Olen ns. totaalisen itseohjautuvassa asiantuntijatyössä ja jokainen päivä on kaoottista tuskaa ja päänsisäistä sekamelskaa. Mitään ihmepillereitä ei tietenkään ole olemassa eikä tarvitsekaan olla, mutta jotta plannereista, muistutuksista, priorisoinneista, omasta asennoitumisesta jne. olisi oikeasti apua, pitää psykofyysiset resurssit niiden hyödyntämiseen olla kondiksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kehon yritys lamauttaa sua eikä kertoa sulle mitään. Se on sun psyyke, joka on kokenut monta epäonnistumista eikä yrittää suojella itseään uusilta - mutta jollet itse vastusta sitä ja ponnistele silti, vaan annat periksi, epäonnistut oikeasti pysyvästi, koska et enää ikinä saa aikaiseksi mitään.

Kiitos, kuulostaa hyvin loogiselta. Meneekö tämä ohi kun on tarpeeksi sietänyt tilanteita? Ja joo, niitä epäonnistumisia löytyy 😢

Helpottaa, kun siedättää itseään mutta ennenkaikkea kun saa positiivisia kokemuksia. Ja niitä ei valitettavasti saa yksin kotona kyyhöttäessä. Kärsin samasta vaivasta ja pikkuhiljaa alan olla jo "toimintakykyinen" pitkän kamppailun jälkeen...Olin kotona vuosia enkä oikeastaan pystynyt lähtemään minnekään. Masennusta, sosiaalista fobiaa ja ahdistushäiriötä you name it, olin lapsena lisäksi koulukiusattu ja amis jäi kesken sairasteluiden ja kaiken takia. Terapiaa ja lääkitystä moneen kertaan vaihdettu ja vekslattu ees taas....Harkitsin jo sairaseläkettäkin että saisinkohan mutta hain kuitenkin erääseen koulutusohjelmaan ja pääsin... Aluksi oli hirveä sokki että enhän minä pysty tähän kun pitää nähdä ihmisiä ja olla koulussa kaikenmaailman tunneilla ja tapaamisissa.

Mutta tajusin että nyt pitää ottaa härkää sarvista jos en halua menettää itseäni kokonaan ja jäädä kotiin jumiin loppuiäkseni. Pikkuhiljaa aloin vaan menemään epämukavuusalueelleni, itseäni joka kerta onnistumisesta palkiten vaikka jollain kivalla asialla, päätin että jos jaksan olla tunnin koulussa niin saan hyvällä omatunnolla tilata pitsan. Joo lapsellista ehkä mutta se antoi tsemppiä. Tein pieniä tavoitteita opiskeluiden ja elämän suhteen ja pikkuhiljaa huomasin kerääväni positiivisia kokemuksia. Muistan esimerkiksi kerran, kun jännitti todella paljon lähteä tuiki tuntemattomaan kurssitapaamiseen ja oli aivan hilkulla etten mennyt.... Menin itku kurkussa, koko yön itkeneenä ja paikan päällä tapasin ihanan ryhmän joka otti minut avosylin vastaan. Vaikka olin ollut poissa ja tunsivat toiset ennestään jo. Joku pyysi viereen istumaan ja se mutkaton suhtautuminen ilahdutti minua kovasti että minutkin huomataan täällä. Se oli sen päivän pieni pelastus ja onnistuminen ja pian kävin jo mutkattomasti kyseisellä kurssilla ahdistumatta. En nyt väitä että se heti onnistuu mutta jo pienillä asioilla ihan babysteps-ajatusmallilla saa paljon aikaan. Takapakkia tulee se on luonnollista mutta ei auta kuin itseään siedättää vähän kerralteen. En minäkään vielä pysty täyspäiväisesti opiskelemaan, mutta pikkuhiljaa mennään. Tsempit kaikille muille kanssasiskoille ja veljille :)

Lue tuo Ahdistus aisoihin. Kun ahdistus vie liikaa tilaa, kaikki on mustavalkoista, joko ahdistaa tai ei, ja aina kun ahdistaa, ahdistus on ihan hirveää, ei pysty toimimaan jne. Puheesi "taistele tai pakene" antaa ymmärtää, että koet juuri näin.  

Terapian avulla voi opetella ahdistuksen eri sävyjä, ahdistaako nyt vähän vai paljon, jne. missä se tuntuu, miten kehoa rauhoitetaan. 

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos lähdet opiskelemaan ja sinua ahdistaa?