Kaksivuorotyöhön siirtyminen virka-ajasta - meneekö elämä pilalle?

Toiset tykkää, toiset ei. Itse tein monta vuotta 2-vuorotyötä hoitoalalla ja mun kokemus on se, että silloin työ vie ihan liikaa aikaa elämästä. Hankalampi suunnitella menoja etukäteen. Ei voi ottaa harrastusta joka on joka viikko samaan aikaan, koska ei aina ole mahdollista päästä sinne jne. 

Minä vaihdoin hoitoalan kaksivuorotyöstä (en tehnyt öitä) 8-16-töihin. Toisaalta vuorotyössä on puolensa: iltaviikoilla oli kivaa olla lähettämässä lapset kouluun, puuhata jotain kotihommia ja hoitaa asioita. Mutta sitten toisaalta kotona olin vähän päivän kulusta riippuen puoli kymmeneltä tai kymmeneltä. Lapset olivat juuri menossa nukkumaan/nukkumassa. Yhteistä aikaa oli vain se aamurumba. Lisäksi oma aikakäsitykseni jotenkin rajoitti iltavuoroviikosta nauttimista. koko ajan piti katsoa kelloa ja miettiä, milloin pitäisikään alkaa valmistautua ja lähteä.

Aamuvuorothan hoitoalalla on melko samankaltaisia kuin ihan missä vain päivätyössä. Jos on heräämisen kanssa vaikeuksia, niin 7-15 voi tuntua rankalta.

Oman kokemukseni mukaan viikonloput olivat kivaa aikaa olla töissä, jotenkin vähemmän hektistä ja oli paljon vuorvaikutusta asiakkaiden ja omaisten kanssa. Mutta perheen yhteinen aika jää taas vähemmälle. Nyt kun lapset alkavat olla liki aikuisia, tuo ei enää olisi ehkä niin raskasta. Mutta kyllä nautin päivätyöstä enkä suunnittele paluuta vuorotyöhön.

Itse koin, että siitä tasapainoisesta arjesta työn, harrastusten, ystävien ja perheen kesken tuli liian haasteellista. 

Itse olen tykännyt. Olen eronnut, kaksi alle kouluikäistä vk-vk -systeemillä. Sain työnantajan kanssa sovittua että lasten ollessa isällään teen iltavuoroa.

Lapsettomilla viikoillani työaikani on 15-23.30, tavanomaisella viikolla käyn ennen töitä salilla, juoksemassa tai harvakseltaan treffaan vuorotöitä tekeviä kavereita, opiskelen töiden ohessa. Kaikillehan tämä ei sovi, en esim. pääse harrastamaan mitään ohjattua.

No ei tietenkään mene. Hoitajat tekevät kolmivuorotyötä, eikä heillä ole mitään aihetta valittaa, palkkakin on hyvä.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeampaa on herätä iltavuorosta seuraavan päivän aamuvuoroon ja lepo-ja uniaikakin jää tällöin liian lyhyeksi. Vuorotyössä perheen/ystävien/omien lasten kanssa vietetty aika vähenee, kun itse on aamut vapaalla muiden ollessa koulussa tai töissä. Ja ne aamuvapaat menevät siihen, että vilkuilee kelloa odottaen töihin lähtöä. Jos et saa viikossa kahta viikkovapaata peräkkäisinä päivinä (näin usein ainakin hoitoalalla), niin voi tulla tunne, että koskaan ei ole tarpeeksi levännyt.

Vuorotyössä mennään työn ehdoilla, ei oman perheen tai hyvinvoinnin ehdoilla. Ja tosiaan viikottainen tiettyyn päivään ja kellonaikaan tapahtuva harrastaminen lähes mahdotonta (harva pomo tähän suostuu), koska yhden työntekijän säännöllinen viikottainen vapaapäivä vaikuttaa koko työvuorolistaan ja muiden työntekijöiden työvuoroihin.

Itse en enää palaisi vuorotyöhön; se vei liian paljon yhteisiä juhlapyhiä, arki-iltoja ja viikonloppuja pois perheeltä ja muista ihmissuhteista. Ja nimenomaan unirytmin vuorotyö useimmilla sekoittaa, kuten minullakin sekoitti. Vuorotyö rajoittaa kokonaisvaltaisesti elämää aivan toisella tavalla kuin säännöllinen päivätyö!