Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen syntymäpäivä eilen
15.09.2015 |
Kukaan ei muistanut minua, paitsi vanhempani. Isä laittoi tekstarin ja äiti soitti. Kysyin aikaisemmin yhdeltä vanhalta kaverilta, jos haluaisi lähteä kahville syntymäpäivänäni. Silloin hän sanoi että tottakai lähtee. No sitten kun kysyin uudelleen pari päivää aikaisemmin, ei hän kuulemma ollut muistanut enää koko juttua ja ei sitten päässyt. Minulla oli vielä vapaapäivä eilen eli en sitten nähnyt koko syntymäpäivänä ketään, paitsi kun kävin kaupassa. Olisi kiva jos olisi joku ketä pyytää vaikka parille joskus. En ole käynyt missään pitkään aikaan, kun ei oikein viitsi yksin mennä. Jotenkin yksinäisyys korostui syntymäpäivänä. Olin koko päivän yksin vaan, ja kävin ostamassa yhden berliininmunkin ja söin sen kotonani. Meneeköhän loppuelämäkin näin.
Kommentit (10)
isääsä on tietenkin iässä, anteeki kirjoitustaitoni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:00"]Myöhästyneet onnittelut!
Kuulostaa tutulta. Mua muistaa jotkut kyllä vaikkapa facebookissa, mutta ei se ole ihan sama kuin juhlaseura tms. Ihmisillä on omat aikataulut ja kiireet, joita ei näytä toisten syntymäpäivät liikuttavan mihinkään. Vaikka järjestäisi juhlia. En järjestä enää, kun ei ole tulijoita, vaikka tuttuja onkin ja ystäviäkin.
Ei mun isääsä syntymäpäivät tunnu (em. syystäkin) enää kovin tärkeiltä. Mutta silloin tosiaan yksinäisyys korostuu ja miettii usein muutenkin, miten elää. Juhlapäivinä aina.
Kuinka paljon sinä täytit?
[/quote]
Kiitos onnittelusta.
Minäkään en järjestä enää juhlia, joskus yritin mutta kun on kutsunut 20 ihmistä ja paikalle tulee yksi, ei enää huvita. Eniten harmittaa kun sisaruksetkaan ei muistaneet. Ihan kuin olisin näkymätön. Ja en tosiaan odottanutkaan mitään suurta, mutta välillä tulee surullinen olo kun miettii, että jotkut menee syntymäpäivänä vaikka syömään ystävien kanssa. Yritän aina mahdollisuuksien mukaan mennä juhlapäivinä äitini luokse, koska muuten olisin yksin.
Niin ja täytin 24.
Vähän sama vika. Ainoat jotka muistaa on juurikin oma perhe, eli mies ja lapset sekä oma isäni. Olisi kiva joskus mennä tosiaan ystävien kanssa juhlimaan, mutta koska niitä ei ole, ei tule mentyä enää ikinä mihinkään. Mulla onneksi lapset tuo paljon sisältöä elämään. Jos niitä ei olisi, niin olisin kyllä ihan totaaliyksin ja varmaan ihan masentunutkin.. Lasten takia on pakko pyörittää tätä arkea, tehdä ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä. Kun on touhua niin sitä ystävien puutetta ei huomaa.
Todella kurjaa, mutta kun tuedät millainen tilanne on, kannattaisiko suunnitella itselleen kiva päibä vaikka onkin yksin?
Varata spasta hemmotteluhoitoja, mennä leffaan ja jos yksin ruokailu ravintolassa ei nappaa, ottaa mukaan jotain hyvää take awaytä jostain delistä/ravintolasta, ostaa piccolo samppanjapullo. Ja ostaa itselleen joku kiva juttu jota olet halunnut pitkään. Vähän luksusta elämään.
Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli vähän aikaa sitten syntymäpäivä, eikä kukaan muistanut paitsi fb:ssä. Edes äidiltä en saanut korttia, vaikka aiemmin olenkin saanut. "Lahjaksi" hän antoi 2 viikkoa aiemmin vanhan kännykkänsä. Ei edes pakoitunut mitenkään tai laittanut onnittelukorttia. Järjestin aiemmin aina synttäribileet, mutta nyt ei huvittanut, kun ne harvat, jotka ovat tulleet, eivät ole antaneet edes lahjaa tai ovat antaneet korkeintaan jonkun Tallinnasta ostetun 3 € halpisviinin. Itse kuitenkin olen nähnyt vaivaa, leiponut paljon suolaista ja makeaa, sekä tarjonnut alkoholijuomia, toisinaan shampanjaakin. Nyt työttömänä ei ole ollut varaa sellaiseen. Ehkä siksi kaverit kaikonneetkin. Olen todella masentunut. Olisipa edes lapsia, mutta kun ei ole ketään.
Paljon onnea sinulle, ap! :) Oletko opiskelija tai töissä tai muuten käytkö harrastuksissa, joista voisi löytää uusia kavereita? Missä päin asut, kun ajattlein,e ttä onko sinun asuinseudulla niitä facebookryhmiä tyyliin "uusia kavereita Helsingistä", joissa sitten voi vaikka pyytää lenkkiseuraa?
Tuli oikein surullinen olo viestistäsi ja toivon sydämestäni, että löytyy ystäviä lisää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa surulliselta, mutta toivon, että ensi vuonna saat viettää synttäreitäsi ystävän kanssa.
Onnea ja halaus sinulle.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:27"]
Mullakin oli vähän aikaa sitten syntymäpäivä, eikä kukaan muistanut paitsi fb:ssä. Edes äidiltä en saanut korttia, vaikka aiemmin olenkin saanut. "Lahjaksi" hän antoi 2 viikkoa aiemmin vanhan kännykkänsä. Ei edes pakoitunut mitenkään tai laittanut onnittelukorttia. Järjestin aiemmin aina synttäribileet, mutta nyt ei huvittanut, kun ne harvat, jotka ovat tulleet, eivät ole antaneet edes lahjaa tai ovat antaneet korkeintaan jonkun Tallinnasta ostetun 3 € halpisviinin. Itse kuitenkin olen nähnyt vaivaa, leiponut paljon suolaista ja makeaa, sekä tarjonnut alkoholijuomia, toisinaan shampanjaakin. Nyt työttömänä ei ole ollut varaa sellaiseen. Ehkä siksi kaverit kaikonneetkin. Olen todella masentunut. Olisipa edes lapsia, mutta kun ei ole ketään.
[/quote]
Enpä ole edes ajatellut, että aikuisilla olisi tuontyyppisiä synttärikutsuja. Tosiaankin veisin viinipullon (tosin Alkosta), en mitään varsinaista lahjaa. Eipä kyllä ole kutsujakaan tullut.
Alue: Aihe vapaa
Myöhästyneet onnittelut!
Kuulostaa tutulta. Mua muistaa jotkut kyllä vaikkapa facebookissa, mutta ei se ole ihan sama kuin juhlaseura tms. Ihmisillä on omat aikataulut ja kiireet, joita ei näytä toisten syntymäpäivät liikuttavan mihinkään. Vaikka järjestäisi juhlia. En järjestä enää, kun ei ole tulijoita, vaikka tuttuja onkin ja ystäviäkin.
Ei mun isääsä syntymäpäivät tunnu (em. syystäkin) enää kovin tärkeiltä. Mutta silloin tosiaan yksinäisyys korostuu ja miettii usein muutenkin, miten elää. Juhlapäivinä aina.
Kuinka paljon sinä täytit?