Lue keskustelun säännöt.
Mietin, miten erilaista voi elämä ihmisillä olla
29.03.2022 |
Osa ikäisistäni 37-vuotiaista on ollut samassa parisuhteessa 20 vuotta. Minä olen lapseton ja sinkku, kokenut monenlaista monien miesten kanssa Suomessa ja ympäri maailmaa. Osa rakentanut isot talot, minä vuokralla pikku yksiössäni. Osalla on ollut ehjät, tunnetasolla terveet lapsuudenperheet. Katselin juuri yhden kanadalaisen teinin / nuoren naisen lomavideoita, joissa hän reissaa perheensä kanssa Euroopassa. Käyvät aamupaloilla, lounailla ja illallisilla, ovat rannalla pikku pikku bikineissä. Meillä ei tehty mitään yhdessä. Oltiin vaan sarkastisia ja kaikkea kehollista ja tunteellista hävettiin. Ei tosiaan nähty muita perheenjäseniä uima-asuissa tai muuten vähäpukeisina. Näillä vaan mennään elämässä eteenpäin. Kuitenkin tunnen hyppysissäni, että vielä minäkin puhkean kukkaan.
Kommentit (10)
Mitä ihmettä sinulle tarkoittaa kukkaan puhkeaminen? Sitäkö, että saat aviomiehen ja lapsia? Sinulla on ollut tekstisi mukaan useita seurustelukumppaneita.
Mitäpä jos vertailisit itseäsi esim. 5-kymppiseen naiseen, joka on aina ollut yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä sinulle tarkoittaa kukkaan puhkeaminen? Sitäkö, että saat aviomiehen ja lapsia? Sinulla on ollut tekstisi mukaan useita seurustelukumppaneita.
Mitäpä jos vertailisit itseäsi esim. 5-kymppiseen naiseen, joka on aina ollut yksin.
Tarkoitan, että tunnen nykyään vapautta, jollaista en ole aiemmin kokenut. Olen tunnetasolla auki. Kun mietin alkavaa kevättä ja kesää tai suunnittelen lähtöä Brasiliaan kielikurssille, tunnen sisällä aaltoilevaa rohkeutta.
Tunnen, että pystyn nyt saamaan yhteyden muihin ihmisiin. En häpeä itseäni, menneisyyttäni ja kaikkea mikä minussa oli rikki. ap
Niinpä ei kahta samanlaista elämää,ei ajatusta.Paljon yksinäisyttä .Mutta yksinäiset ei kohtaa missään.Oli nainen tai mies.Tuttavat kun kohtaa kaupassa tai kadulla,kysyy miten menee ja päin näköä valehtelee hyvin,täässä on kiire ja jatkaa matkaa tyhjän kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, itsetunto kaiken perustana. Osa meistä korjaa ja kasvattaa sitä vuosikymmeniä, kun lapsuudesta se olisi pitänyt saada.
Yleensä siitä mistä itse kokee jääneen paitsi, on romantisoitu käsitys. Minulla on pari keski-ikäistä kaveria, jotka eivät ole koskaan seurustelleet (mutta ehkä olisivat halunneet). Kuulostaa todella kummallisilta ne käsitykset, ei vastaa ollenkaan omia kokemuksiani pitkistä suhteista.
Kun olisi sitä ja olisi tätä, niin kyllä olisi eri lailla ja paremmin. Kaikkeen hyvään on olemassa turtumisvaara ja toisaalta aika moneen hankalaankin elämäntilanteeseen voi sopeutua. Ruohon on vihrempää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kai tässä elämässä vähän tarkoitus on että jokainen saa olla yksilö...
Silti välillä uppoudun noihin ajatuksiin, kun kuvittelen, millaista olisi olla joku toinen, elää ihan toisenlaista elämää ja kokemusmaailmaa, ihan erilaisella taustalla, erilaisilla ajatuksilla tulevasta. Olemmeko kaikki lopulta yhtä lainkaan, vaan täysin erilaisia?
Niin on tosiaan erilaista. Ite oon samaa ikäluokkaa ja olen viimeiset 20 vuotta vain sairastellut ja opiskelutkin on vielä kesken. Mun elämä on sairauksien takia jo reippaasti yli puolen välin ja mitään en ole vielä saavuttanut.